Alku

30 päivän kokeilu.

Kevät on taas sitä aikaa, kun kesäkuntoa kohti marssitaan päättäväisesti lakkoillen.

100 päivää ilman sokeria?
Karkkilakko? Juhannukseen saakka ilman.
Nyt sinnittelen! Niskasta kiinni!

Ajatus sinällään on usein varsin hyvä. Haasteeksi voi kuitenkin tulla se, että kun jatkuvasti kieltää itseltään jotain, ehkä juuri se alkaakin houkuttaa?

Kaava mennee usein näin: sitä aloittaa lakon kieltäytymisen kautta, sinnittelee ilman sitä ja tätä. Jos siitä retkahtaa, saa kaupan päälle vielä epäonnistumisen tunteen ja syyllisyyden.

Entä jos kieltäytymisen ja sinnittelyn sijaan ottaisi toisen näkökulman? Asia ja tavoitehan voi olla sama ja tähdätä samaan lopputulokseen, mutta näkökulma päinvastainen. Paljon enemmän onnistumiseen tähtäävä. Tuossa TED-videosssa on tästä loistava tiivistelmä. 30 päivän kokeilua kun voi soveltaa mihin tahansa.

Myös moni Alkuun tulija saattaa ajatella, että ”en voi olla ilman X ruoka-ainetta”. Yritän olla ilman kampaviineriä. Mutta kiellon voi unohtaa ja ajatella näin:

kokeilen vaihtaa viljat (leivän, pullat) vihanneksiin 30 päivän ajan
kokeilen syödä säännöllisesti neljä ateriaa 30 päivän ajan
kokeilen uudenlaista aamiaista

Tai sitten mikä tahansa muu asia. Suosittelen vuodesta toiseen aamusivujen kirjoittamista. Se tuntuu monelle työläältä, mutta suosittelen sitkeästi siitä huolimatta.

Kokeile kirjoittaa aamusivuja 30 päivän ajan.

Itselle haasteena on unohtuneet paperityöt ja liiallinen kännykän räplääminen. Aina mietin, että ”pitäisi tehdä” ja ”pitäisi olla ilman”. En siis pääse edes alkuun, koska vaan pitäisi ja pitäisi.

Entä JOS, kokeilisi miltä tuntuu, kun mapit onkin järjestyksessä? Kokeilisi jättää puhelimen sivuun?

30 päivää, kyllä sen ajan voi kokeilla ennakkoluulottomasti mitä tahansa uutta. Eikö?

Kuka on mukana ja mitä kokeilet?

Vinkit: 

Täältä lisää hyviä videoita: The 22 Best TED Talks for Fitness, Health, and Happiness Inspiration
Lue lisää ”kieltäytyminen vs. salliminen -ajattelusta” täältä Vogelin sivuilta Pysyvä elämäntapamuutos (haastattelin Hanna Markukselaa vuosia sitten)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *