Iloisena uutisena kerrottakoon, että kirjoittamani toimistotyöläisen kuntokirja Nouse ylös! on viimein valmis. Rakensin sitä kuin iisakin kirkkoa, soudin ja huopasin eestaas sisällön kanssa, muutin mieleni sadasti ja tuhannesti, viilasin, printtasin, alleviivasin, korjasin.
Hain Gigantista kerran viikossa lisää magentaa ja cyaania printteriä varten. Oli melkoinen urakka, isompi kuin kuvittelinkaan, mutta nyt se on valmis.
Kuten sanottu, halusin tehdä kirjasta erilaisen. Luulen, että istumisen haitat, työhyvinvointi, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, taukoliikunta ja niska-hartiaoikomiset on jo niin tuhannesti koluttuja aiheita, että niiden kanssa ei saa aikaan suurtakaan ajattelun muutosta kenessäkään. Pitäisi ehkä saada, mutta termistö on niin puuduttavaa ja jo 70-luvulta tuttua, että ihan turha niitä on jauhaa. Näin ajattelen.
En myöskään usko, että uhkausten ja kieltojen korostaminen hyödyttäisi mitään tai kiinnostaisi ketään. Tuskin saamme paljoakaan aikaan kertomalla, miten ”istuminen tappaa”.
Niin tupakkakin tappaa, ja silti 19 % suomalaisista työikäisistä miehistä tupakoi päivittäin (lähde: THL)
Avasin kirjan sisältöä tässä kirjoituksessa viime syksynä käsikirjoituksen valmistuttua, mutta nyt voin avata sitä vielä hieman enemmän.
Kerrottakoon vielä – ja tämän kerron kirjassakin – että sen kirjoittamisen aikana sattui elämäni surullisin asia: isäni menehtyi heinäkuussa vähän yllättäen. Tämä tuli suurena suruna ison projektin keskelle, jonka takia aikataulu viivästyi pari kuukautta. Tapahtuneesta huolimatta – tai ehkä oikeastaan sen takia – päätin kuitenkin kirjoittaa kirjan valmiiksi. Suoraan sanottuna v*tutti kirjoittaa ilman isän tukea ja läsnäoloa, mutta päätin, että hoidetaan hommat ensin ja murrutaan vasta sitten. Elämässä pitää hikoilla ja rakastaa, kuten sanottu.
Isäni oli, julkisoikeuden professorina, pitkän linjan oikeustieteilijä ja käytin hänenkin kirjojaan oman kirjani tueksi. Oikeustieteissä ja treenaamisessa on hyvin vähän yhteistä, mutta lopulta kuitenkin aika paljon.
Kirjasta, lähinnä sen alusta ja lopusta, löydät kohdat joita tarkoitan. Tästä voit vilkaista, ketä siteerasin ja kenen teoksiin luotin eniten: Aikalainen, Seppo Laakso. Lue tuo ja ymmärrät ehkä myös, miksi.
Nouse ylös! on tarina, sisältäen sopivasti faktaa ja sievässä määrin mielipiteitä.
Suuri kiitos asiantuntijoille: lääkäri Vilho Ahola, fysioterapeutti Maria Finell sekä urheiluhieroja Samuli Sällinen. Mukana oli iso tiimi muitakin osaajia, joita ilman tästä ei olisi tullut mitään. Tärkeimpinä Kauppakamarin kustannustoimittaja Piia Similä, graafikko Ea Söderberg ja valokuvaaja Sanna Peurakoski.
Suuren kiitoksen saavat myös meikkaaja Satu Sirelius, stylisti Anu Laapotti, ja Johannes ”Hatsolo” Hattunen – kuvasimme osan kuvista Training for Warriors -salilla Helsingissä. Myös Anne kukkohovia kiitän avusta ja vinkeistä, sekä Hjallis Harkimoa neuvoista ja suorasanaisuudesta. Luonnollisesti Voimakatu 6 on isossa roolissa, joten kiitos myös Tuomas Hanhikangas ja Vesa Vuori.
Jätin kirjan kiitoslistasta pois äidit ja tyttäret, mutta sanomattakin lienee selvää, että parhaat palat sisällöstä ja oivalluksista on lähtöisin äidiltäni ja omalta tyttäreltäni. Käytin molempien hauskuutta häikäilemättömästi hyväkseni, joten kiitos heille olemassaolosta.
Kirjan julkistamistilaisuus pidetään keskiviikkona 21.1. klo 8.30 Kauppakamarin tiloissa. Olet sinne lämpimästi tervetullut 🙂 kunhan muistat ilmoittautua mukaan tästä linkistä.
Summa summarum, ohessa otoksia kirjasta. Se on jaettu kahdeksaan kappaleeseen, joista ensimmäinen on tämä:
Kirjoitin ajankäytöstä:
Lainasin itseäni viisaampia:
Kirjoitin nykyajasta vs. ennen vanhasta:
Äiti sanoi älä istu, isä sanoi istu vaan? Näin sitä istutaan.
Mitäpä sitä kiertelemään, täällä sitä on!
Ihan kaikkein eniten kirja kertoo kuitenkin voimasta, joka on mielestäni turhan aliarvostettu – ehkä jopa vähän väärinymmäretty ominaisuus.
PS. Arvostan rehellistä palautetta, joten jos haluat kertoa jotain, laita postia kukka (at) kukkalaakso.com.