Koti Yleinen Laihtuminen tapahtuu lautasen ulkopuolella

Laihtuminen tapahtuu lautasen ulkopuolella

***

Mitä saan syödä, miten pitää liikkua? Tätähän kysytään nyt koko ajan, MUILTA.

Tavallaan turhaan. Ohjeita saa kyllä, huonoja, hyviä ja parempia, mutta toivottua lopputulosta synny, ellei ikinä mene sinne oman henkilökohtaisen lautasen syvään päähän, eli omaan päähän.

Ruoka on muutenkin vähän turhan isossa roolissa painonpudotuksessa. Aina muistetaan sanoa, että ”ruokavalio on sen 80-90% ja liikunta loput”, ja näin toki meilläkin, mutta harvemmin mennään selleri-, ja trikooasian ulkopuolelle. Pitäisi kyllä, koska perimmäinen ja pysyvä muutos ei tapahdu tämän päivän jalkaprässissä, vaan korvien välissä.

Jos ei oikein tiedä miksi syö, niin sitä on vaikea muuttaa pysyvästi pelkän ruoan avulla.

On oikeastaan aika helppoa vaihtaa sokeri taateliin tai Salkkarit iltalenkkiin, mutta paljon ikävämpää muuttumista on se, kun joutuu katsomaan itseään peiliin.

Miten haluan elää? Nyt ja huomenna?
Elänkö tosiaan siten, kuin sisimmässäni haluaisin?
Miksi teen itselleni näin, vaikka oikeasti haluaisin tehdä toisin?

Koska vaikka ytimessä ei olisikaan ulkonäkö, niin uskoisin kuitenkin jokaisen haluavan olla energinen, iloinen ja pystyvä. En toki sano, etteikö ylipainon kanssa voisi sitä olla, mutta kirjoitan nyt siitä lähtökohdasta ja / tai oletuksesta, että halutaan tehdä muutos.

Nämä ovat raapivia kysymyksiä, joita ei kuitenkaan kannata väistellä. Tietysti ne ovat niin isoja asioita, ettei esimerkiksi minulla ole kaikesta halustanikaan huolimatta kompetenssia ottaa vastaan niitä syvimpiä ongelmia meidän valmennusryhmässä, vaikka aiheita kovasti liippaammekin. Yritän, kevyemmällä kädellä, mutta kuitenkin.

Olen koonnut Alku-ohjeeseen viikkoteemoja, jotka nostan nyt huhtikuun startissa vielä entistäkin isompaan rooliin. Tiivistetysti nämä ovat ne asiat, joita haluan jokaisen miettivän siinä samalla, kun opettelee uutta ruokavaliota.

Jokaista kohtaa ei pysty purkamaan ja ratkomaan viikossa, mutta haluan osallistujan ymmärtävän, että painonpudotuksessa on NIIN MONTA osa-aluetta, että sitkeys, järki ja kärsivällisyys ovat oikeasti tärkeitä – ja omaa yrittämistä saa ja kannattaa arvostaa.

Ei siis missään tapauksessa aina vaan syyllistyä, että ”taas retkahdin”, saati ottaa vastaan toisten syytöksiä siitä, että ”jaha mikäs sun tekosyy tänään on”. 

Tästäkin jää vielä ulkopuolelle omaa kehoa kohtaan liittyvät isot kysymykset ja haasteet (häpeä, epätoivo, syyllisyys) sekä useinkin taustalla vaikuttavat syömishäiriöt ja muu ”häiriintynyt syömiskäyttäytyminen”.

Niin että ihan oikeasti, ei kannata ajatella että laihtuminen on vain ”ruokavalion noudattamista” ja jos ei onnistu, niin epäonnistui.

Miniksi tiivistettynä Alku-muutos-osio menee näin: 

1. Alkukartoitus

Mieti, montako kuuria tai painonpudotusyritystä taustalla on. Pohdi itsellesi realistinen tavoite ja mieti myös sitä, mikä omasta mielestä menisi tällä kertaa toisin edellisiin laihdutuskertoihin verrattuna. Saat kyllä valmiin ruokavalion, mutta jos lähdet noudattamaan sitä kuten ”mitä tahansa kuuria”, niin se loppuu yhtä lyhyeen kuin aiemminkin.

Tutustu ohjeeseen kunnolla, testaa, kysy ja sovella, niin opit loppuelämäksesi hyvän ruokavalion mallin. Hyväksy sekin, että fiksun syömisen periaatteet tulee opetella.

Saat kahdelle viikolle toki Tehostartin, mutta sekään ei ole pitkän aikavälin taikaisku, ellei samalla omaksu ja opettele kaavaa.

2. Tapojen muuttaminen 

Millaisia tapoja syömiseesi liittyy? On tärkeää tunnistaa ja tiedostaa se, että vaikkapa ”suklaahippukeksi tiettynä aikana tietyssä paikassa” on usein TAPA. Ei siis esim. ”sokeririippuvuutta”, kuten nykyään usein kohkataan.

Onko pakko saada makeaa ruoan jälkeen? Herkkuja viikonloppuisin? Voileipätorni illalla telkkaria katsoessa? Ja niin edelleen. Nämä kuulostavat pieniltä asioilta, mutta esimerkiksi kahden päivän herkkuputki (pe-la) on jo omiaan rikkomaan arkena toimivan hyvän ruokavalion.

Tavat usein seuraavat toisiaan ja muodostavat kierteen. Jos ”on tapana” jättää aamiainen väliin, se aiheuttaa usein ahmimista illalla. Ja jos tankkaa olan takaa koko illan, se taas vaikuttaa heikentävästi nukkumiseen. Ja taaskaan seuraavana aamuna ei ole nälkä, koska illalla söi liikaa. Jo tässä on pieni huono tapa, jolla on kuitenkin seurauksia. Esimerkkejä on toki lukuisia.

3. Tunnesyöminen 

Tunteet saattavat herättää syömishalun, joka sekin voi toisaalta olla vain tapa. Oletko opettanut itsesi reagoimaan johonkin tunnetilaan syömällä? Aina tunteen ei tarvitse olla ilo, suru tai ahdistus, vaan se voi olla myös tylsyys. Että sitä syö ajankuluksi.

Tämä on aika iso asia, mutta joskus avain voi hyvinkin olla se, että tunteeseen ei ole pakko reagoida mitenkään. Tunteet tulevat ja menevät, eivätkä ne ole vaarallisia. Joskus voi vaan odottaa ja kas, se menikin pois.

Se sijaan jos lähdet reagoimaan tunteeseen vaikkapa syömällä, olet jo käynnistänyt rattaaan:

”Nyt syön kaikki maailman nachot ja pullat, sitten ahdistun syömisestäni, ja syön lisää koska olen ahdistunut sekä alkuperäisestä asiasta että siitä syömisestä”

.. ja näin ollaan jo saatu aikaan vyyhti, joka aiheuttaa sen, että aamulla ei ole nälkä, koska illalla ahtoi itsensä täyteen nachoja ja puustia, koska oli ”se tunnetila” – ja äkkiä koko viikon syömisrytmi on pielessä.

Saatko kiinni siitä, että miten pienestä asiasta voi olla kyse? Jos sen sijaan odottaa ennen kuin reagoi (tässä tapauksessa syö), niin voidaan päästä hyvin paljon helpommalla.

Tuo odottaminen on kullanarvoinen taito mihin tahansa asiaan. Moniko riita oltaisiin voitu välttää sillä, että odottaa 10 minuuttia ennen kuin lähettää sen paskapäisen viestin ..

4. Oma arvomaailma 

Haluan, että myös tätä mietitään. Miksi oikeastaan haluaa laihtua? Ketä varten? Haluaako sittenkään? Onko oman terveyden asialla, vai laihduttaako vain siksi että on ”sesonki”? Tämän pohtiminen on hyvin oleellista onnistumisen kannalta. Eikä väärin ole sekään, että hoksaa ettei vartalo oikeastaan edes ole itselle niin kovin tärkeä asia.

5. Uni, stressi, palautuminen ja painonhallinta 

Tältä viikolta löytyy väkevä ohjaus oman arjen ja sen kokonaiskuormituksen miettimiseen ja arviointiin. Olen vähän sillä kannalla, että jos on kovasti stressiä ja uniongelmia, niin näiden ratkaisu ei suinkaan ole rentoutuslevy tai edes mindfulness-harjoitus, vaan oman elämän uudelleenpohdinta ihan juuriltaan.

Pidemmällä aikavälillä ei voida aina vaan ”hallita ongelmia” (huomaatteko: painonhallinta, stressinhallinta jne), vaan on mentävä ytimeen: miten sitä ongelman perimmäistä syytä voisi korjata ja muuttaa.

Tietysti ohjeissa on myös ”vinkkejä” esim. hyvistä stressinhallinnan työkaluista, mutta sen sijaan että olisin itse tehnyt äänitteitä (eh), ohjaan kuitenkin psykologien ja psykoterapeuttien materiaaleihin – maksuttomia löytyy maailmalta myös!

6. Haastavat elämäntilanteet ja priorisointi 

Elämää ei voi koskaan suunnitella eikä hallita täydellisesti, vaan aina tulee eteen asioita, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen myös “hyvinvointiasioissa”. Vaikka Alku-valmennuksessa painopiste onkin ruokavaliomuutoksissa ja painonhallinnassa, silti on hyvä muistaa, että varsinainen hyvinvointi on paljon muutakin kuin lautasen sisältö. Oikeastaan se on nimenomaan kaikkea muuta, koska itse elämä tapahtuu kuitenkin lautasen ulkopuolella.

Kun asiat ja elämä tuntuvat olevan tasapainossa, silloin myös painonhallinta on luonnollisesti helpompaa. Kun ei ole stressiä tai murheita, on helppoa ja mukavaa panostaa terveelliseen syömiseen.

Tässä kohtaa yritämme muistuttaa, että silloinkin kun on vaikeaa, niin edes pienet terveelliset valinnat ehdottomasti parantavat omaa jaksamista. Hankalassa elämäntilanteessa tärkeintä ei silti ole ”noudattaa ruokavaliota”, vaan pyrkiä löytämään siitä sellaisia asioita, jotka voisivat tukea jaksamista. Näkökulman muutos on tässä kohtaa usein tarpeen: älä riuduta, vaan ravitse (tokikaan en suosittele riuduttamista ikinä muutenkaan).

Silti haluaisin, että jokainen vähääkin isomman painonpudotuksen – elämäntapamuutoksen – aloittava suostuisi kysymään itseltään muutaman oleellisen kysymyksen sen helvetillisen kiirehtimisen sijaan.

Siis ihan vaikkapa vain se, että miten tähän on tultu.

Oman historian purkaminen voi olla paljon hyödyllisempää kuin vaikkapa uuden ruokavalion ostaminen – eli ettei toistaisi samaa virhettä koko ajan.

Jos taas kyse on vaikkapa 5-10 kilon painonpudotuksesta, niin silloinhan se on usein vain viitsimisestä kiinni (näin esimerkiksi omalla kohdallani, enkä tiedä miten tärkeänä jaksan pitää ko. asiaa). Mutta jos haluaa muutoksen, niin siinä kohtaa kannattaa ottaa se tarkka ohje käteen ja mennä sen kanssa 100%. Toimii kyllä.

Niin tai näin, Alku toimii monella tasolla ja 9.4 aloitamme taas! Tule mukaan. 🙂

JÄTÄ VASTAUS