Koti Yleinen Onko bloggaaja aina oikeassa?

Onko bloggaaja aina oikeassa?

Kuvat eivät liity tapaukseen. Testaan vaan mielenkiinnosta ”lifestyle-bloggaamista”, eli ajan hengen mukaisesti kuvitan blogitekstin lukuisilla omakuvillani. Haluan tietää, tuoko tämä jotain lisäarvoa blogille, lukijalle, tekstille tai minulle. Ensihavaintoni on, että kahdeksan omakuvaa on a) kiusallista ja b) kallista. Olen maksanut kyseisistä kuvista valokuvaajalle, ja tuntuu hullulta käyttää kuukauden tai puolen vuoden kuvat yhteen postaukseen.

Mutta asiaan. Olen miettinyt bloggaamista ja blogien kaupallisuutta rajusti koko viikonlopun ajan. Tämä alkoi siitä, kun pohdiskelin Facebookissa, liittyen tähän Kolmistaan-blogin päiväpeittopostaukseen:

http://www.lily.fi/blogit/kolmistaan/erottaako-500-euron-paivapeitto-tosiaan-bloggaajan-lukijastaan

Näin kirjoitin:

”MP tästä, eli mitä ajatuksia herättää? Olen miettinyt tätä aihetta – ja samalla bloggaamista – koko aamun. En ole koskaan aiemmin lukenut tätä blogia, mutta tähän kiteytyi jotenkin paljon noin esimerkkitapauksena blogeista yleisesti.

Se, että on ehkäpä itse halunnut tuon 500 € päiväpeiton, saanut sen – ja siksi joutuu suosittelemaan sitä muillekin erilaisin sanankääntein, mutta sitten kaikki ei tykänneetkään (jos mietin itseni tuohon tilanteeseen ja keskusteluihin, kyllä vituttaisi että miksi en vaan ostanut sitä, mutta toisaalta mua ei kiinnosta päiväpeitot – ja harvemmin myöskään keskustelu).

Jäin miettimään sitä, että ehkä se ei ole se päiväpeitto joka erottaa bloggaajan lukijasta, vaan se että nykyään moni bloggaaja tekee itsestään aikamoisen ”etiketin”. Kun tyyliin kuuluu se, että on ensin 10 omakuvaa eri asennoilla ja ilmeillä ennen kuin teksti edes alkaa, niin kaippa se alkaa vaikuttaa lukijaankin jotenkin, en tiedä? (Mulle tuo on syy, miksi en lue blogeja – kun ei se teksti ala ikinä)

Ja sitten jotenkin sellainen klassinen toimintamalli, että ”kerronpa itsestäni nyt jonkun heikkouden” tai että ”itsellänikin on ollut vaikeaa” ei enää mene maaliin, kun on ensin ne 10 omakuvaa eri asennoissa.

Vai olenko mä nyt vähän käyrä ja liian kriittinen ”nykyblogeja” kohtaan, enkä vaan tajuu? Ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa?”

Kävin mielenkiintoisia keskusteluita, joskin sellaisten kanssa, joista juuri kukaan ei tunnustautunut lifestyle-blogien seuraajaksi. Sitten huomasin WTD-Natalian postauksen:

http://wtd.fi/ahneet-bloggaajat-taas-vauhdissa/

”Tästä päästäänkin toiseen asiaan, joka erityisesti tarttui verkkokalvoilleni. Kohussa kaikki uutismedioita myöten puhuvat “ilmaisista tuotteista”. Tämän kaltainen yhteistyö (jossa raha ei vaihda omistajaa, vaan tuote tai palvelu) on sekin näin ammattibloggaajan ja markkinointisuunnittelijan näkökulmasta ihan tavallista sisältömarkkinointia, jossa mikään ei ole ilmaista.”

Ja mietin asiaa uudestaan. Aloin lukea eri blogien yhteistyö-, tai kaupallisia postauksia kommentteineen. Yllätyin, miten paljon ja negatiivisesti lukijatkin kommentoivat niihin – ei siis mainostettavaan tuotteeseen – vaan siihen, että vaikka bloggaaja on seurattu ja tykätty, niin kaupallisista postauksista ei kauheasti pidetä. Että niitä on liikaa, ne ovat huonoja jne. Sitten kuitenkin huomaan, että bloggaajan reaktio on lähes aina sama: perustellaan kerta toisensa jälkeen lukijoille sitä, miten ”bloggaaminen on työtä” jne. ja että ”vaatii paljon että saa tuotteita” ja ”tavaroilla ei makseta asuntolainaa” jne jne.

Uskon kuitenkin, että se on jo mennyt aika monelle perille. Lukijat eivät olet tyhmiä, mutta lukijoiden aliarvioiminen voi sitä ollakin. Ja ensisijaisesti kirjoittajan kannattaa pitää mielessä lukijat.

Okei, bloggaaminen on työtä. Mutta jos ne kaupalliset postaukset eivät kelpaa, voisiko sitä työtä tehdä paremmin? Eri tavalla? Parempia kirjoituksia? Entä jos kritiikki on perusteltua? Tuskin on kenenkään etu, jos ainoa reaktio on kritiikki ja valitus, mutta ei kai se aina siitä johdu, että “muut ei vaan tajuu”?

Olen itse blogannut aktiivisesti joitain vuosia sitten, enää en, ja nyt huomaan liukuvani koko ajan kauemmas ajatuksesta, että voisin vielä joskus sen tehdä. Blogini oli joskus viitisen vuotta sitten ihan kohtuullisen luettu, kutakuinkin 1 240 000 sivulatausta vuodessa. Yhden vuoden ajan sain tuloni pitkälti blogista ja blogiyhteistöistä.

Tiedän kyllä, ettei kaupallinen bloggaaminen ole pelkästään kivaa ja ”helppoa rahaa” tai ilmaisia tuotteita. Ammattini ja koulutukseni puolesta (kampanjasuunnittelija / copywriter) tällainen tapa toimia oli kuitenkin itselleni aika luonteva. Ja koska blogini aihepiiri oli hyvinvointi, myös yhteistyökumppanit olivat pitkälti terveystuotealan yrityksiä.

Jo joskus sata vuotta sitten mainostoimistossa, muutaman asiakkuuden myötä, tutustuin luontais-, ja terveystuotealan markkinointiin ja etenkin sen sääntöihin, joten nämä yhteistyöt olivat blogissakin mielekkäitä ja ”helppoja”. Huomasin kuitenkin aika nopeasti, että ne olivat myös kiusallisia. Terveysväittämien kiertäminen ja vastuun siirtäminen itseltä ”jonnekin muualle” erilaisin sanamuodoin tekivät hommasta aika kuivaa. Ja silloin, kun itsellä ei riitä kompetenssi arvioimaan tuotteiden toimivuutta oikeasti, on kierreltävä ja käytettävä ilmaisuja ”mielestäni”, ”toimii mulla” tai että ”maahantuojan mukaan ..” jne.

Eli vaikka miten olisi pitänyt poskettomasti vaan ”suositella”, se tuntui aina päälleliimatulta ja toki väärältäkin, koska ikävähän sitä on omalla naamalla kaikkia maailman tuotteita edustaa. Koin olevani tuote-esittelijä, enkä pitänyt siitä.

Edelleen saan toisinaan tarjouspyyntöjä blogiyhteistöistä, mutta useimmiten joko kieltäydyn kohteliaasti tai sitten hinnoittelen itseni ulos (heh). Vaatimukset eivät nimittäin ole mitään pieniä, vaan bloggaajilta odotetaan valtavan paljon ideoita ja erilaisia toteutuksia aina videoita ja niiden käsikirjoituksia myöten.

Kaupallisten blogien saamaa kritiikkiä en silti ihmettele. Bloggaamisesta on tullut ammattimaista, mikä tarkoittaa myös sitä, että moni kirjoittaja on tuotteistanut itsensä – joko tietoisesti tai tiedostamatta – aika vahvasti. Kun kuvamaailma on hyvinkin laadukasta ja omakuvia on joka paikassa (liittyivät ne asiaan tai eivät), lukijalle välittyy helposti ”Hollywood-fiilis”; että siitä ennen niin läheisestä kirjoittajasta onkin nyt tullut jopa vähän muovinen ja etäinen. Tämä lienee myös henkilöbrändäyksen riski: kun luo itselleen tai itsestään etiketin, yleisö voikin vieraantua, eikä välttämättä muista tai huomaa, että onkin narisemassa ihan oikean ihmisen – ei tuotteen – blogissa. Etenkin silloin, kun tämä ”brändäys” tehdään vaan ”suosittuna hahmona” eikä siis minkään alan asiantuntijuutta ajatellen.

Kaupallisuutta ajatellen lukija – tai kuluttaja – on kuitenkin edelleen se tärkein, koska ilman lukijoita ei ole blogia, ja ilman blogia ei ole mainostajia. Kyllä te tämän kuvion ymmärrätte.

En tiedä minkä verran mainostajia kiinnostaa postausten aiheuttamat reaktiot, mutta ei se mielestäni ihan maaliin mene, jos kommentit ovat lähes yksinomaan negatiivisia? Eikä se varmasti ole kirjoittajalle kivaa. Mutta onko se aina lukijan vika tai ymmärtämättömyyttä, vai voisiko kaupallisuutta ja yhteistyömalleja kehittää entisestäänkin?

Ettei aina tehtäisi samalla kaavalla: tässä minä nyt olen, tuote X kädessä, eri asennoissa, ja näiden kuvien ympärille on sitten puoliväkisin keksitty jokin tuotteeseen löyhästi liittyvä tarina.

Ohje mainostajille on aina se, että sisältöön ei kannata yrittää vaikuttaa liikaa, koska ”bloggaaja tuntee itse lukijansa parhaiten”. Nyt ei näytä siltä, tai sitten siitä ei välitetä? En ole sitä mieltä, että asiakas on AINA oikeassa, mutta kuuntelisin kyllä herkällä korvalla lukijoita ja heidän toiveitaan – jo ihan oman työn mielekkyyden takia.

Pääsääntöisesti blogiyhteistyö on vain ja kaikille hyödyllinen positiivinen asia, mutta jos se ei ”perusmallisena” kiinnosta lukijoita, niin miten siitä saisi kiinnostavampaa?

Olen muutaman kerran tehnyt yhteistyötä bloggaajien kanssa (liittyen omiin alku.fi-valmennuksiini). Joskus vaihtokauppana, joskus maksanut pyydetyn palkkion. Koska mittakaava on ihan mini, en laske itseäni ”mainostajaksi”, mutta olen silti ollut usein ilahtunut siitä, miten paljon näihin on panostettu (ja ilahtunut siitä huolimatta, ettei niiden myötä olekaan koskaan tullut yhtään osallistujaa ainakaan suoraan). Hyvin tehdystä postauksesta on paljon iloa ja hyötyä: ehkä tavoitan uutta kohderyhmää bloggaajan kanavissa, mutta voin myös jakaa sen yritykseni someissa, eli saan samalla hyvää ja pitkäikäistä sisältöä itsekin.

En siis halua heitellä vain ongelmia, mutta en vielä tiedä ratkaisuakaan.

Mutta mitä ajatuksia kaupalliset blogit herättävät teissä? Olenko ihan hakoteillä tuon ”muovisuuden” kanssa? Tämä on nimittäin ihan mutua ja perustuu vain siihen, että olen itse lakannut seuraamasta ”ennen niin mielenkiintoisia tyyppejä” ihan vain siksi, että selkeä itsen tuotteistaminen on vienyt mukanaan myös kiinnostavuuden. Kaupallisia postauksia luen joskus ihan siksi, että haluan nähdä miten tuote nivotaan tekstiin sisään, ja pakko sanoa, että vaikka postaukset ovat monesti varsin ”moitteettomia”, niin etäisiähän ne ovat ja ennen pitkää kyllä ”mädättävät” helposti myös sen oikean sisällön.

Eli sisältö kääntyykin ympäri: pääroolissa ovat kaupalliset kirjoitukset ja sitten niiden seassa yritetään vielä antaa jotain ”henkilökohtaista”, jotta voi taas seuraavaksi tehdä mainoksia. Vai olenko ihan väärässä?

PS. Näin lukijan kannalta ajatellen erittäin taitavia ja hyviä yhteistyöpostauksia tekevät Stella Harasek, Eeva Kolu ja WTD – eli on sekin mahdollista!

Mutta, mitä mieltä? 

(Niin ja koska olen epäammattimainen bloggaaja, keskustelu on paras käydä FB-kommenteissa, sillä tämän blogin kommentointi on täynnä roskapostitauhkaa jota en nyt osaa korjata)

JÄTÄ VASTAUS