Koti Flavor of the Month Rakkauden rasvaprosentti?

Rakkauden rasvaprosentti?

Sosiaalinen fittimedia on räjähtämispisteessä, kun taas puhutaan kauneusihanteista, rasvattomista naisista ja six packeista. Seuraan tätä, tietysti,  mielenkiinnolla.

Sami Sundvik sai varmasti jonkinlaisen sokan irti, kun hän julkaisi Iltalehden blogissaan kesäklassikon Yksinkertaista painonhallintaa naisille.

Koskapa teemme Samin kanssa paljon juttuja yhdessä ja juuri julkaisimme uuden Alku-valmennuksen, ehkä minunkin pitäisi olla tuosta jotain mieltä?

Moni muukin on ollut.

Terveysmyrskyn Timo Kettunen vastasi Samille omassa IL-blogissaan: Perinteinen perse. Myös Nora Yrjölän haastattelu, tai ainakin aihepiiri, puhuttaa. HS: Pakko saada six pack. 

Kaikkien näiden taustalla lienee koko ajan kyse kauneusihanteista. Siitä millainen ”pitää olla” ja mikä on nyt juuri muotia. Jonkinlainen luksusvartalo on saatava, hinnalla millä hyvänsä. Lihaksikas ja rasvaton body. Illuusio? Onko? Miksi?

Kirjoitin oman ajatukseni kaikesta viime vuonna tähän: My Little Body. Olen edelleen samaa mieltä itseni kanssa, kerrankin. Näin kirjoitin viime vuonna:

Luksusvartalo edellyttää tiukkaa dieettiä ja säätelyä. Mutta mitä se hyödyttää?

Saako sillä miehen?

Ei.
Sillä menettää sellaisen.
Mies ei jaksa kuunnella 0,01% rasvanaisen juttuja, vaan haluaa verevän, iloisen naisen jonka kanssa voi tehdä juttuja ilman pelkoa ”lihomisesta”.


Saako sillä naisen?

Ei.
Naisia ei yleensä kiinnosta ääribodattu vartalo. Syömishäiriöinen mies ei ole kovin seksikäs.
Harva nainen haluaa riisuuntua 0,01% rasvamiehen edessä, koska pelkää ettei itse kelpaa.

Saako sillä ystäviä?

Ei.
Kukaan ei kutsu sinua minnekään, koska tulet paikalle oman sheikkerin kanssa ja ”kuitenkin vittuilet”, kun muut syövät pizzaa.


Saako sillä rahaa?

Ehkä.
Jos myyt vartaloasi ja hinnoittelet sen oikein, ehkä.

Heh. Noinhan se menee.

Mitä ihanteisiin tulee, taidan olla liian vanha tällaiseen? En löydä sisältäni sitä vaihdetta, joka saisi treenaamaan väkisin tai syömään liian vähän. Koska en kilpaile nyt missään lajissa, en tiedä ketä varten kaiken sen tekisin. Instagramin peppukuvaa varten?

Kamoon. Ei kukaan elä siinä valokuvassa.

Kaiken lisäksi olen äiti, joten mietin kuvamaailman myös sen mukaan, mitä haluan viestittää. Tyttäreni täyttää 11 ja on tietysti myös netissä. Jos lapsi kysyy, että ”miksi joku ottaa pepustaan kuvan ja laittaa sen internetiin?”, en osaa vastata.

Elän ja teen töitä tämän ilmiön keskiössä, mutta en ihan täysin ymmärrä sen vivahteita. Yhtäältä ymmärrän hyvin sen, että halutaan näyttää joltain. Mutta en sitä, että samaan aikaan uhriudutaan koska ”pitää”.

Tänään mietin sitä, mistä lähtien hyvinvointi alkoi olla kärsimystä, vaatimuksia ja jonkun toisen ihanteiden täyttämistä? Minne katosi se, että treeni ja terveellinen ruoka on iloisia asioita, joiden pitäisi parantaa elämänlaatua – ei huonontaa sitä.

Uusimmassa ProBodyssa on tuore kolumni otsikolla Rakkauden rasvaprosentti, joka taas kertoo siitä, miten itsensä rakastaminen tuskin liittyy ulkonäköön yhtään. Jostain sellaisesta, tai sen puutteesta on oltava kyse.

Miksi rakastamme muita ehdoitta, mutta vaadimme itseltämme jotain täysin tarpeetonta – ehkä jopa mahdotonta?

En sano että pitää heittää hanskat tiskiin, nostaa jalat pöydälle ja tilata kampaviinerit, mutta voisi sitä kai miettiä, mitä ihan itse haluaa ja arvostaa. Että ehkä ei ketään varten.

Ja jos juuriltaan tämän jotenkin löytää, ei ehkä tarvitsisi olla kenenkään tai minkään päivän ihanteen ”uhri”. Koska niin kauan, kun juoksee jonkun toisen ihanteiden perässä, ei varmaankaan synny mitään itselle aitoa tai pysyvää?

Miten sen nyt sanoinkaan. Näin:

”Viimeistään siinä ortoreksian kynnyksellä kannattaa kysyä itseltään vielä kerran: ketä varten?”

1 KOMMENTTI

  1. Oli taas sivistyksessä aukko, joten piti tarkistaa tuon ortoreksian merkitys.
    Ortoreksia ei useinkaan ole hengenvaarallista, mutta se voi rajoittaa elämää kohtuuttomasti ja äärimuodossaan muuttuu henkiseksi vankilaksi. Ruokavaliosta poikkeaminen voi aiheuttaa sietämätöntä ahdistusta ja syyllisyyttä epäonnistumisesta. Ortoreksia voi rajoittaa tavanomaista arkea ja sosiaalista elämää, sillä usein ortorektikon mielestä ainoastaan kotona tehtyä ruokaa voi syödä ja muualla tarjottu on syömäkelvotonta.
    Syyt
    Ortoreksiaan sairastuvat tyypillisimmin ihmiset, jotka pyrkivät elämään terveellisesti ja hallitsemaan elämäänsä. He haluavat syömiseen tiukat ja selkeät ohjeet, jotka antavat heille turvallisuudentunnetta.
    Mitenköhän tuo rakkauden rasvaprosentin mittais siitä tehotipasta? 😉

JÄTÄ VASTAUS