Koti Yleinen Voimaa tyttöihin (vai äiteihin?)

Voimaa tyttöihin (vai äiteihin?)

Tänään on kansainvälinen tyttöjen päivä ja koiralenkillä mietin, mikä voisi olla tärkein asia ”tyttöydessä” – tai oikeastaan ihan missä tahansa muussakin (tällä omalla ruohonjuuritasolla).

Päädyin siihen, että itsetunto. No, työni puolesta tietysti kallistan ajatuksen heti kehoon ja siihen, miten äiteinä voisimme vahvistaa tyttöjemme itsetuntoa – tai ainakin olla nakertamatta ja vääristämättä sitä.

Yksi tärkeä asia on suhtautuminen omaan vartaloon. Tiedän, että painonpudotus ja kroppa-asiat aiheuttavat naisille valtavasti turhaa stressiä ja epätoivoa, joka tuskin voi olla välittymättä kotona.

Aika yleinen ”motivaatiovinkki” laihdutukseen on se, että ”liimaa jääkaapin oveen joku motivaatiokuva”. Toivottavasti ainakaan kukaan vanhempi ei oikeasti tee niin. Koska mitä ajattelee nuori tyttö, jos kotiin on liimailtu kuvia vieraiden ihmisten vartaloista ikäänkuin motivaatioksi? Että oma ei kelpaa, vaan halutaan olla joku toinen? Ei se ole aikuisellekaan järkevä tapa motivoitua. Et voi olla joku toinen, etkä kukaan muu, ja hyvä niin.

Voi kuulostaa vähän köyhältä ajattelulta, että suosittelen ratkaisuksi treeniä, mutta teen sen silti. Mitä enemmän liikkuu ja treenaa, sitä paremmin tuntee oman kehonsa ja sitä paremmin ymmärtää myös sen, miten muuttuvainen se on.

Hyvä itsetuntemus, ja hyvä kehontuntemus, vähentävät epätoivoa, koska silloin vartaloasia saa oikeat mittasuhteet: jos kroppaa haluaa muuttaa, sitä VOI muuttaa, eikä se oikeasti niin hirveän vaikeaa ole.

Mutta koko elämää ei kannata ladata kropan kanssa säätämiseen, etenkään jos se ei oikeasti ole omassa arvomaailmassa kovin korkealla. Sen ymmärtäminen on vielä tärkeämpää. Ettei nyt laihduttele ja tuskaile toisten takia tai siksi että muodin mukana jotenkin ”pitää bodata”, jos kuitenkin sisimmässään on toista mieltä elämän prioriteeteista.

Asiassa auttavat tieto ja kokemus. Treenaamalla oppii tuntemaan ja hyväksymään oman kehon ja sen muuttuvaisuuden, jonka jälkeen siitä ei tarvitse murehtia. Avaimena on siis itsetuntemus, johon ei ole mitään taikatemppua, vaan se tulee tekemällä ja ajan myötä.

Kovin yleistä on se, että syöminen aiheuttaa syyllisyyttä ja liikunta on pakonomaista suorittamista laihtumista toivoen. Mutta isoja asioita alkaa tapahtua sitten, kun oppiikin nauttimaan näistä molemmista. Ja se on varsin mahdollista, mutta ensin on tietysti ylipäätään kokeiltava, että saa sen tiedon.

Siksi vaikkapa Vaakakapina on erittäin kova itsetuntokonsepti. 🙂

Tällä haluan sanoa sitä, että jos Haloo Helsinki on oikeassa, niin ”jokainen tänne jonkun jäljen jättää”, joten ei jätetä tai siirretä ainakaan epätoivoa, ainakaan tyttäriin.

JÄTÄ VASTAUS