Koti Tänään lautasella Yhden illan suklaajuttu.

Yhden illan suklaajuttu.

Lueskelin taas Paleokeittiön ihania suklaareseptejä ja kuvia. Nyt pisti silmiin nämä Kolmen suklaan konvehdit, joita heti suunnittelin tekeväni. Hyvältä näyttää ja varmasti myös maistuu. Suunnittelen samaa, mutta tiedän jo että en tule kokeilemaan. Ihailen ja unohdan.

Harmi tavallaan, koska tammikuussa tekemäni Suklaabrowniet oli hyviä, mutta eipä ole sittemmin näkynyt.

Olen koko kesän ollut aikeissa tehdä raakakakkua ja jotain viritystä teinkin, mutta en enää kuollaksenikaan muista mitä sille tapahtui. Taisin säilyttää kakkua pakastimessa pari viikkoa ettei se sulaisi, lopulta se jäätyi Rainbow-pinaattiin tai kylmäpussiin kiinni. Jotenkin näin se taisi mennä.

Eipä siinä, rakastan suklaata ja kakkuja, mutta tänään (juuri sekunti sitten ja ehkä myös viime viikonloppuna) oivalsin, että en ole kiinnostunut leipomisesta.

En tavallisesta leivonnasta, enkä myöskään raakaleivonnasta. Raakaleivonta on painajaismaista.

Aina kun keksin, että nyt haluan tehdä, katson reseptin netistä ja innostun. Sen jälkeen muistan, että pitäisi alkaa liottaa pähkinöitä yön yli, mikä ei onnistu lainkaan. Syön kuitenkin kaikki märät pähkinät kulhosta ennen aamua, enkä koskaan pääse siihen itse leipomiseen kiinni. Koko seremonia on muutenkin vaan liikaa.

Syön kyllä mielelläni, kunhan joku muu tekee.

Satunnaisesti on kiva kokeilla vaikka suklaareseptejä, mutta en ikinä innostu yhtä iltaa pidemmälle. Kuten vaikkapa tämä Kaisaminnin Peanut Butter Cups, joita olen sittemmin tehnyt useaan kertaan. Toki aina olen muokannut ohjetta entistäkin yksinkertaisemmaksi. Että otetaan tästä kaakaovoita näin, tuosta pähkinävoi noin, sekoitetaan, siitä pakastimeen, valmis, syöty, kiitos, kuva nettiin ja eteenpäin.

En siis ole leipuri ensinkään, enkä jaksa hifistellä keittiössä. Sama pätee kaikkeen ruokaan. Tahdon jotain yksinkertaista, selkeää, hyvää ja sen, että ei ole nälkä.

Wellberries.comista löytyy hyviä suomenkielisiä reseptejä, ja tietysti Luolalaboratoriosta niin ikään (tosin Ninakaan ei vaikuta hifistelijältä, mutta selvästi kokkaa minua enemmän).

Viime viikonloppuna tehtiin yksi Ikea-muotillinen suklaata. Ehkä syvästä keittiökiinnostuksestani kertoo jotain tämä pohjaton huolellisuus. Vasen, eli tuo vähän vapaammalla kädellä aseteltu laita on minun.

Tuntuu kummalliselta ja epäluontevalta leikellä yksi pähkinä puoliksi  ja asetella se manuaalisesti ja varovasti tuollaiseen muottiin. Siinä on jotain hämärää. Liian pikkutarkkaa näpertämistä, että tuntuisi luontevalta. Ei mun juttu.
suklaat
Tehtäväni oli saada kahdeksan lusikallista suklaata osumaan koloihin, mutta onnistuin sotkemaan paitsi pöydän, myös lattian, naaman sekä vaatteet – ja lopputuloksessakin oli liikaa sekä suolaa että hunajaa.

En vieläkään osaa, vaikka olen tehnyt raakasuklaata varmaan viisi vuotta? Toki moni muukin varmaan sotkee, eikä tuo nyt niin pahalta enää näytä.

Silti, jostain syystä kaikki ylimääräinen säätö ja vaikea reseptiikka on lähinnä turhauttavaa. Niinkuin en salillakaan jaksa keskittyä yhteen lihakseen, vaan mieluummin vedän maasta kaiken minkä vaan pystyy.

Mutta vinkkinä heille, jotka innostuvat: laitettiin muotteihin ensin suklaata, sitten sekalaisesti mukaan eri makuja. Osassa oli mantelivoita, osassa pakuria, marjajauheita, cashew-pähkinöitä. Paras taisi olla kerrossuklaa, johon kaadettiin hieman kookoskermaa sekaan. Noi oli Sundvikin ideoita, ei minulle tulisi ehkä edes mieleen.

Ensimmäisessä kuvassa on tämän päivän suklaa, jota en edes yrittänyt saada osumaan muottiin. Pakasterasian kansi riittää hyvin.

JAA
Edellinen artikkeliSatunnainen kesä.
Seuraava artikkeliMikä motivoi treeniin?

5 KOMMENTIT

  1. Olipas aika kiva lukea tuota luristusta, kun keskittymiskyky on hakusessa, mutta niin on monella muullakin näiden helteiden takia. En minäkään mikään leipuri ole, hyvistä yrityksista huolimatta, sillä kakut tahtovat jostain kummasta syystä lässähtää, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta on joku noista leivonnaisista onnistunutkin. Muussa ruoanlaitossa olen kyllä paljon parempi ja olenpa saanut kehujakin kokkailuistani (ei tarvitse aina itse nostaa häntää pystyyn). Pidän kokkailua sosiaalisesti yhdistävänä ja kansainvälisenä harrastuksena, koska matkan varrelta on tarttunut kaiken näköistä liiviin ja lisääkin tulee aika ajoin. Ja mikä tärkeintä koko puuhassa on se, että saa yhdessä nauttia hyvästä ruoasta, yksin, kaksin tai isommalla porukalla.Toisaalta olin lukevinani rivien välistä, että väsymys on aiheuttanut lievää depistä, koska ajatusten ja tekemisen väliltä puutuu jokin yhteys. Onhan sekin tietysti totta, että ronskit muijat eivät ala pipertämään tai nysväämään mitään pikkutarkkaa puuhaa, vaikka naisellisia ovatkin. Minä en taas ymmärrä kahvakuulan päälle mitään. Tiedän vaan, että siinä on kahva ja kuula ja sitä heilutellaan ilmassa ympäriinsä. Kaikki ei siis voi olla kaikessa mestareita, vaikka sanotaankin, että harjoitus tekee mestarin. Tulipa muuten mieleeni, että siellä Turussa (Naantalissa) asustaa toinenkin fiksu ihminen nimeltään Pentti-Oskari Kangas, seitsemän seinähullua nimisen orkesterin perustaja, laivuri, ravintoloitsija, kiireapulainen, jne. ja hän onkirjoittanut kirjan Onnellisen miehen keittokirja. Se sisältää joukon reseptejä, jotka ovat yksinkertaisia, helppoja, ilman mitään krumeluureja ja todellisia suomalaisia herkkuja. Tutustuin Herrankukkaron resepteihin joskus keväällä täällä netissä (ilmestyvät perjantaisin), nyt kuitenkin kesätauolla, mutta melko tiivistä yhteydenpitoa on ollut siitä lähtien välillämme, varsinkin kala-aiheista. Tuo vegaaninen ruokavalio on alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän, ihan terveydellisistä syistä johtuen. Olen kuitenkin mielestäni vieläkin sekasyöjä, vaikka joitakin ruokaineita pitääkin välttää. Tarvitaan vielä monta porkkanaa ennenkuin kelkka kääntyy, vaikka intoa on välillä kuin ilmapallossa.

  2. Touché, Kukkis. Samoilla linjoilla, samoilla ongelmilla. Kokeile kuitenkin suklaavanukasta avokadosta, banaanista ja kaakaojauheesta. Muuta ei tarvita – ellei halua säveltää lisää 🙂

  3. Paras ruokavalio keskittymishäiriöiselle.

    Saalista eläin (pakasteallas käy paremman puutteessa)!
    Nylje eläin (poista muovikääreestä).
    Tee nuotio (uuni päälle).
    Paista eläin.
    Syö eläin.
    Nuole sormet.
    Jälkkäriks vähän jotain mitä tarttu metsästysreissulla lahkeisiin.

  4. Kukka. Olipa kivaa luettavaa taas, leppoisaa ja ennenkaikkea rentoa sellaista. Se rentous, mutkattomuus ja aitous koko elämään ja siten hyvä tulee, tottakai mielellään terveellisyyskin,kohtuus kaikessa. Reilun vuoden seuranneena – I like it. Ja itse kun olen jo kypsässä, heh 43- v iässä ja pian 3- vuotiaan tyttären äiti – en hirveästi löydä muista blogeista tms. samaistumispintaa. Mutta sinun jutuista löydän!!! Jes.
    Mutta yksi juttu mikä saa karvani ja käyräni nousemaan on s.sundvik. En perusta hänen juttuun tai tyyliin, joku mikä tökkii suuresti ja jota kartan ja hyppään sivut, tarinat jne. samantien. En vain pidä. – Eija

  5. Kiitos paljon kommenteista, Hanski, Nanneli, Janne ja Eija. 🙂

    Laitan kai ihan hyviä ruokia, silloin JOS satun kiinnostumaan asiasta, mutta valitettavan usein ei vaan jaksa. Ja siltikin kaikki näperrys on poissuljettu. 😀

JÄTÄ VASTAUS