Koti Alku Aamusivut.

Aamusivut.

Kirjoitin alkukesällä aamun rutiineista ja aamusivuista (lue: Aamulenkit ja -sivut). Aamusivut, Morning Pages, on Julia Cameronin oppeihin perustuva tapa. Käytännössä aamusivut tarkoittaa sitä, että kirjoittaa kolme sivua aamulla jotain, ihan mitä tahansa, mitä mielessä sattuukin olemaan, mieluiten käsin. Muistini mukaan ohjeessa suositaan A4-sivua – ainakin itse teen niin.

Kirjoitan aamusivut nykyään joka aamu, poikkeuksetta, riippumatta siitä missä olen ja miltä tuntuu. Elän tavallaan aamusivuilla lähes kaiken.

Kyseinen rutiini on oppi Julia Cameronin kirjasta Tie luovuuteen (The Artist’s Way) joka kertoo siitä, miten jokainen on pohjimmiltaan luova ja miten oman luovuuden voi löytää. Läpi kirjan kulkee myös harjoituksia ja 12 viikon ohjelma, jota tekemällä luovuuden syntymistä, löytymistä tai ‘paranemista’ edesautetaan.

Suosittelen erittäin vahvasti paitsi kirjaa, myös kirjoittamista.

Olen kirjoittanut aamusivuja säännöllisesti taas ehkä viime keväästä saakka. Ennenkin olen aloittanut, mutta en jaksanut kirjoittaa säännöllisesti. Viime talvi ja kevät oli kuitenkin aika raskaita (kesä niin ikään), ja jotenkin päädyin aamusivuihin taas uudestaan.

Kun viime keväänä allekirjoitin kirjani kustannussopimuksen Kauppakamarilla, tiesin, että tulisin tarvitsemaan luovuutta, ideoita ja energiaa. Olin kuitenkin henkisesti ihan lopussa, enkä yhtään tiennyt mistä helvetistä tällä kertaa sen luovuuteni ammentaisin. Sitten muistin aamusivut.

Otin ne uudestaan käyttöön, ja sanottava on, että samalla kun löysin lisää luovuutta, löysin tavan ratkaista kaikkia ongelmia.

Sain käsin kirjoittamisesta, aamulla, suuren avun .. no, lähes kaikkeen. Kirjoitan joka tapauksessa lähes läpi päivän, mutta aamusivut on ehkä enemmänkin jonkin meditaatiotyyppisen pysähtymisen muoto, kuin niinkään mitään suorittavaa kirjoittamista.

Saa ladata sivukaupalla mitä haluaa, eikä kukaan lue sitä. Voin olla täysin oma itseni, itselleni, sana sanalta, ihan mitä vaan. Antaa sanojen rullata, sieltä ne tulevat. Tämä toimii parhaiten siten, että kirjoittaa aamulla ensimmäisenä. Ennen uutisia, sähköpostia, mobiilia, mitään. Teen usein niin, että kirjoitan kun tyttäreni vielä nukkuu.

Kolmen sivun aikana useimmiten ratkeaa monikin ongelma, ja fiilis paranee kauttaaltaan, kun saa purkaa ne ‘ääneen’ jonnekin. Myös ratkaisut tuntuvat sivujen aikana usein löytyvän kuin itsestään. Ja itsestähän ne löytyvätkin, mutta vasta kirjoittamalla. Saan myös hyviä ideoita näitä tehdessä, jonka lisäksi usein koko päivä järjestyy aamusivuja pitkin jo ennen kuin se on alkanutkaan.

Alunperin opin sivut ehkä 10 vuotta sitten kirjailijatar Siri Kolulta, joka on kirjoittanut mm. Me Rosvolat -kirjasarjan. Kokeilin tuolloin, ja taas myöhemmin uudestaan, mutta lopullisesti sytyin aamusivuille vasta tänä vuonna.

Kuten sanottu, en enää osaa enkä halua olla ilman. Aamuuni kuuluu poikkeuksetta vesi, kahvi ja kolme sivua käsin, ja teen ne minne vaan, missä vaan. Kirjoitan kolme sivua vaikka rantahiekkaan tai tulitikkuaskeihin, mutta en luovu siitä.

sicut2

Tämä on ollut – v. 2006 ja kahvakuulaharjoittelun löytämisen ohella – yksi ehkä isoimmista elämääni muuttavista itsetehdyistä asioista.

Eilen mietin, voisiko kirjoittamisesta olla apua esimerkiksi ylipainon kanssa ja painonhallinnassa.

Kuuntelin eilen Audiblesta Cameronin äänikirjaa  The Writing Diet. En kuunnellut kuin hetken, mutta sikäli kun kuuntelin sen viisi minuuttia, tiedän että kirjassa kerrotaan mm. siitä, miten kirjoittaminen voi vähentää liikaasyömistä sekä olla hyvä keino ja työkalu laihdutuksen tueksi.

Uskon sen. Uskon siihen, että painonhallinta on eniten kiinni korvien välistä, ei niinkään lautasmallista.

In The Writing Diet, Cameron illuminates the relationship between creativity and eating to reveal a crucial equation: Creativity can block overeating.”

Pidin kohdasta, jossa todettiin että “we overeat because something is eating us.” Todella hyvin sanottu!

Jos ja kun elämäntilanne on stressaava tai muuten sekava, syöminen on helppo tapa purkaa sitä. Syön, koska jokin syö minua. 

Kirjoittaminen on helppo, ilmainen ja nopea tapa purkaa omia tuntoja. Aamusivut on tähän lähes täydellinen työkalu.

Toki ruokavalion merkitys on valtava, mutta paraskaan ruokavalio ei toimi, jos mieli ei ole mukana, eikä lopulta pysty vaikkapa noudattamaan jotain syömistyyliä, vaan syö milloin mihinkin asiaan. Tästä päästäisiin ns. häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen ja niin edelleen, mutta en mene niin pitkälle.

Totean vaan, että entä jos kirjoittaminen, ehkä aamusivut, voisi auttaa tässäkin? Kokeileminen ei ainakaan maksa muuta kuin vaivan.

Minulla aamusivut on auttaneet henkilökohtaisiin ongelmiin, ihmissuhteisiin, onneen, suruun, menetyksiin, stressiin, koko elämän hajoamiseen (!), työjuttuihin, pienten ja suurten ongelmien ratkomiseen, identiteettikriisiin (!) ja oikeastaan kaikkeen, mitä on ja tulee.

Nykyään tiedän, että olipa tilanne mikä tahansa, aina on onneksi aamusivut, johon saan sen ongelmani kanssa mennä, ja pakka kevenee rivi riviltä. Se on helpottava tieto jo ihan vain siksi, että se on olemassa.

Lisäksi, on tärkeää muistaa, että aamusivut ei ole taiteellinen tuotos. Ne kirjoitetaan itseä varten. Ei tarvitse osata kirjoittaa, tai olla hyvä siinä, että voi kirjoittaa itselleen.

Monesti kuulee sanottavan, että “ilmaisen itseäni paremmin muilla tavoin kuin kirjoittamalla” tai että “ei osaa”.

Mutta entä jos kyse ei olekaan kirjoittamisesta ns. fyysisesti, vaan tavallaan ääneen ajattelusta? Siitä, että konkretisoi asioita ja siten ne saavat ajatuksen lisäksi myös toisen muodon.

Ei tarvitse osata kirjoittaa voidakseen kirjoittaa. Näin ajattelen. Vähän samaan tapaan kuin treenistä. Ei tarvitse “olla liikunnallinen” tai “osata liikkua” voidakseen liikkua. Tiedättekö? Kyllä te tiedätte.

Näin minä kirjoitan. Kaikkialla, kaikkialle. Aamuisin kahvin ja sitruuna- tai greippiveden kanssa. Kahta en vaihda, ja toinen on aamusivut. sivut3

JAA
Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeliSuklaa- ja ajatustehdas.

10 KOMMENTIT

  1. Huomenta ja anteeksi, jos sekoilen, mutta taisin lykätä kommenttini väärään väliin vanhemmasta kirjoituksestasi “stressin ja unen hallinta.” Tässä se on kuitenkin uudemman kerran 😉
    Vähänkös alkoi vetämään suuta virneeseen, kun luin vanhemman kirjoituksesi. Sohaisin siis asian ytimeen eli väkisinrelaamiseen (aika pervo ilmaisi sinänsä). Sinulla on nyt vaan sellainen työ yrittäjänä, että on pakko ansaita leipäsi ja mielellään leivän päällekin jotain (sanonta). Vaikka viljatuotteet eivät taidakaan kuulua vyötäröä kaventavaan ruokavalioosi. Lillumiseen on ainakin 2 syytä eli joko aika ei yksinkertaisesti riitä kaiken sen tekemiseen mitä pitäisi tehdä tai tekemisen ja ajatusten välillä on katkos (voi johtua monesta syystä), mutta se voi myös olla suunitteluvaihe ajatusten tasolla tai halua siirtää hankalat hommat tuonnemmaksi, kunnes ne on lopultakin tehtävä (must to do). Lilluttelu on ihan kamalaa ja stressaavaa, mutta minkäs teet, kun aika on rajallista ja joskus voimatkin eli yhteensä resurssit. Halu jäi mainitsematta, sillä tahdon voimalla ja innostuksella selviää monestakin paikasta ilman kolhuja. Harjoitus tekee siis mestarin, vaikka oppiminen menisikin sisään kantapään kautta. Siispä nostankin sinulle ja yrittäjyydellesi hattua, koska teet mielekästä työtä itsesi ja muiden hyväksi. Sinulla on siis haasteita työssäsi ja aika paljon! Jokapaikahöylällä on sellainen vika (useimmiten) ettei osaa sanoa EI ja tätä ahneimmat omaedun tavoittelijat käyttävät taitavasti hyväkseen, valitettavasti. Toisaalta vain vastuuntuntoisimmat saavat ne paskimmatkin hommat hoitaakseen, koska on tiedossa, että näin hommat tulee hoidettua, kun muilta ne jäävät puolitiehen tai kokonaan tekemättä. Mitalissa on aina 2 puolta! Olipas muuten nätti kuva sinusta tuon kirjoituksesi yhteydessä, vaikka aluksi säikähdinkin sillan kaiteella istumisesta … tarkemmin katsottuani suojalasissa oli vesiroiskeita

    Vastaa

  2. Hanski <3 Kiitos aamun viesteistä, olen alkanut tykätä näistä! Pidän rutiineista, joten sun viestit alkaa olla jo sitä.

    Yrittäjyys. Heh. Lilluttelu, eli asioiden lykkääminen, on minulle hyvin tyypillistä. Siihen auttaa oikeastaan ainoastaan itsekuri, eli kyse ei niinkään ole siitä millainen tyyppi tai persoona on (ja inhoan sitä että sitä käytetään ns. korttina, että "minä vaan olen tällainen".)

    Mutta minä olen sellainen. 😀 Joudun tekemään ekstratyötä sen eteen, että en lilluttele, vaan pysyn ns. koodissa. Kiire vaikuttaa siihen sen verran, että on pakko luoda koodi (eli aikataulu) ja pysyä siinä kaikin keinoin. Siksi, että muu ei oikeastaan ole mahdollista.

    Teen liikaa eri asioita ja lautasella on aina liian monta palikkaa. Siitä syntyy kaaos. 🙂 Mitä yrittäjyyteen tulee, minulla kesti kaksi vuotta tajuta, että olen sellainen. Jotenkin mielsin itseni freelanceriksi tai downshiftaajaksi (hehhehe), kunnes yhtenä päivänä oivalsin, että hetkinen, olen yrittäjä.

    Ei ollut mitenkään mielekäs oivallus, koska vaikka tekemäni työ on mielekästä, yrittäjyys sinällään ei ole, enkä vieläkään osaa sitä ajatella. Isovanhempani olivat K-kauppiaita ja muistan ajatelleeni aina, että yrittäjää minusta nyt ei ainakaan tule. Yhtäkkiä olin? 🙂

    • Kiitoksia kiitoksista Kukka <3. Postauksesi ovat minulle piristävää luettavaa, erilaista luettavaa kaikesta muusta, uutta ja mielenkiintoista, reipasta ja värikästä, siis aidosti persoonallista. Viime viikonloppuna tuli oiken hätä, että minne sä katosit.!? Minusta on hienoa, että uskallat kyseenalaistaa asioita eli mikään ei ole itsestään selvää. Arvaapas vaan kuinka monta kertaa olen joutunut muuttamaan näkemyksiäni, kun olen ensin sanonut EI KOSKAAN, never ever! Osittain se varmaan johtuu siitä, että työt ja erilaiset tehtävät ovat kuljetelleet aikaisemmin minua paikasta toiseen. Toisekseeen, vaikka pidänkin itseäni enemmänkin avoimena ja ennakkoluulottomana ihmisenä, niin aina tulee vastaan sellaista, jonka edessä pitää jarrutella (tiedostomattomat asenteeni) ennekuin uskaltautuu tutustua paremmin. Joskus ihan toivoo että, kun antaa pikkusormen, niin kohta menee loputkin 😉 Nykyisellään minulla on aikaa itselleni ja muillekin paljon enemmän kuin aikaisemmin, vaikka halusinkin ottaa etäisyyttä ihmisuhdetyöstäni ja ongelmien ratkomisesta, jäätyäni pois työelämästä. Minusta erilaisuus on rikkautta ja antaa väriä elämään. Palaan usein ajatuksiisani Damascuksen pitkälle kadulle, sille loputtoman pitkälle basaarialueelle eli shoukille, joka oli täynnä mielenkiintoisia kihisevän kuhisevia asioita, aivankuin elämäkin on välillä on, kun pääsee irti arjen harmaudesta. Taidan olla osittain utelias tutkimusmatkailija, vaikka etsinkin mielenrauhaa jatkuvasti. Hyvää päivänjatkoa sinulle 🙂

  3. […] Olen ihastunut sitrukseen, eli aamu alkaa usein sitruuna-, tai greippivedellä. Ei joka päivä. Myös lime on aika freesi. Laitan veteen välillä myös omenaviinietikkaa. Lisäksi kylmä vihreä tee on yksi suosikeistani. Tässä käytän Hario Cold Brew -haudutuspulloa ja irtoteetä. Tuonnekin voi heittää sitruunaviipaleita sekaan. Kolmas suosikkini, joka ei toki ole vesi, on Karin Havupuu-uutejuoma. Olen tehnyt yhteistyötä klassisen havupuujuoman kanssa muistaakseni jo vuodesta 2011 saakka, enkä sitä vaihda. Tässä kuvassa olin menossa joihinkin kuvauksiin, meikistä päätellen. Ja toppaliivistä päättelisin, että se ei ollut viime viikolla. Ajantajuni on sen verran huonolla tolalla, että tarkempaa ajankohtaa en mitenkään hahmota Myös Alku-valmennuksessa ollaan tarkkoja veden kanssa. Kuinkas muutenkaan! PS. Kuvassa myös muistikirja, joka liittyy luonnollisesti aamusivuihin. Kirjoitan joka aamu 3 x A4-sivua käsin, ennen kuin avaan mobiileja tai koneita. Tästä vinkit siihen: Aamusivut. […]

JÄTÄ VASTAUS