Työhyvinvointi

Kevyt työ, raskaat huvit.

Kuva julkaistu Sport-lehdessä 3/2012.

Kuten kerroin, kirjoitan paraikaa toimistotyöläisen kuntokirjaa, jonka kustantaa Kauppakamarikustannus.

Kirjan kirjoittaminen on hauskaa, mutta myös haastavaa ja yllättävää.

Myönnän, että kun ajattelenkin sanaa toimistotyöläinen, huomaan ajattelevani taukojumppaa.

Teen toimistotyötä itsekin, enkä ole milloinkaan tehnyt taukojumppaa, joten en tiedä mistä tämä tulee mieleen.

Tiedättekö, niska-hartiajumppaa, jota on kaiketi suositeltu työterveyslääkärien toimesta varmaan 70-luvulta saakka. En tiedä onko se koskaan saavuttanut suurtakaan suosiota. Jos olisi, ongelmien määrä olisi kenties vähäisempi?

Istumisen haitoista kirjoitetaan paljon ja kaikki ehkä tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta onko joku oikeasti joskus taukojumpannut kesken työpäivän?

En muista kuulleeni kenenkään koskaan tehneen (Stubbia ei ehkä lasketa).

Uskon tosin aika heikosti siihen, että tehokkaan treenin voisi integroida työpäivään sisään siten, että löysää vaan vähän solmiota ja alkaa tekemään (hikoilematta). Tuskin toimii?

Käytännössä: mitä kevyempää (fyysisesti) työtä tekee ja mitä vähemmän itseään liikuttaa, sitä tehokkaammin se pieni harjoitteluun riittävä aika tulisi käyttää. Jos istuu valtaosan päivästä muutenkin, ei välttämättä ole enää kaikkein hyödyllisintä mennä kuntosalilaitteeseen istumaan.

Lähden kirjan kanssa voimaharjoittelusta ja muista perusjutuista, mutta myös siitä, että miten saada kiinnostavuutta aiheeseen, jota niin moni inhoaa. Treenaaminen on toki muotia, mutta ei kaikkialla. Ei kaikille.

Taas uutisoidaan että Fitness-innostus ruuhkauttaa kuntosaleja, mutta silti suurin osa liikkuu liian vähän, jos ollenkaan. Valtaosan ongelma tuskin on ylikunto tai ylitreeni, vaan päinvastoin. En näe järkeä kirjoittaa kirjaa heille, jotka treenaavat jo – vaan juuri sinne, mistä into puuttuu.

On ehkä eri asia olla intopiukea 18-vuotias ja aloittaa uusi kuntoiluharrastus, kuin käydä vaikkapa neljättäkymmenettä ja aloittaa uusi harrastus. 🙂

Ymmärrän, että liikkuminen on monelle yhtä vastenmielistä ja haastavaa kuin käsitöiden tekeminen minulle? Ks. vanhat blogitekstit:

Tavoitteet ja todellisuus
Kehitys ja kärsivällisyys
Sankaritreenillä kesäkuntoon?

Jos jotain olen vuosien aikana oppinut niin sen, että kun fokus siirtyy ulkonäöstä ja allijumppaamisesta suorituskykyyn – varsinkin voimaan – jotain ihmisessä alkaa tapahtua. Muutos tapahtuu ensin ajattelussa. Kirjoitan siitäkin!

Joten – niin paljon kuin arvostankin Jane Fondaa (rakastan Jane Fondaa), vielä enemmän arvostan Mark Rippetoen ja Louie Simmonsin elämäntyötä.

Toimistotyöläisen taukojumpan ei välttämättä tarvitse olla Voimakadun taukojumppa, mutta mieluiten silti jotain hyödyllistä. 

Näin jykevämpikin printteri siirtyy kätevästi. =)
IMG_4985
Perusperiaatteena kulkee tämä. Einstein on varmasti ollut oikeassa tässäkin (kirjasta FIT).
IMG_4589
Voimaharjoitteluun minä uskon, toimistotyöläinen ja kaiken päivää istuva ihminen itsekin. Syksyllä kirjoitin, että Suorin tie hyvinvointiin. Kirjaan tulee toki paljon ohjeita, mutta tarina kulkee voiman ja nostamisen kautta. Kun nostaa painoja, nostaa myös elämänlaatua.

Uskon myös siihen, että mitä vähemmän on aikaa ja kiinnostusta treenata, sitä hyödyllisemmin se pieni motivaatioikkuna tulee käyttää.
mainoskuva

5 thoughts on “Kevyt työ, raskaat huvit.

  1. Kukka ethän nyt vastakkain asettele kuntoliikuntaa (voimailu) ja taukojumppaa (arkiliikunta). Ne kun eivät poissulje toisiaan vaan molempia tarvitaan. Kuntojumppa (voimatreeni) ei pelasta istujaa! Tarvitaan myös luomuliikuntaa eli pöydän äärestä nousuja ja taukojumppaa. Oletko Kukka lukenu Luomuliikunnan vallankumous kirjan?

  2. …ja valtaosan ongelma ei kyllä ole ylikunto, mutta jos käsitys treenaamisesta on ”sikakovaa” tai ei ollenkaan niin kyllä jää monelta treenaamatta. Ja niin monella työ on jo todella stressaavaa niin siinä kohtaa mavetuloksen saaminen paremmaksi ei paljoa enää hetkauta..

  3. Johanna, ei ole mitään vastakkainasettelua, se olisi järjetöntä. 🙂

    Tiedän myös varsin hyvin liikkumisen aloittamisen haasteet, oma käsitykseni ei alkuunkaan ole se, että pitäisi olla ”sikakovaa tai ei ollenkaan”.

  4. Tunnustan, että olen taukojumpannut kesken työpäivän ja olen hankkinut 50 toimistotyöläiselle harjanvarret = taukojumppakepit. Meillä on toimistolla säännöllisesti tiistaisin ja torstaisin yhteinen taukojumppa, jossa harjanvarret viuhuvat 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *