Koti Työhyvinvointi Kuntoilu: kulu vai investointi?

Kuntoilu: kulu vai investointi?

YLE uutisoi juuri siitä, miten liikunta vaikuttaa työhyvinvointiin, ja että työnantajan ei kannattaisi pihistellä kuntoilukuluissa.Olen samaa mieltä siitä, että ehkä henkilöstön hyvinvointi ei ole kulu, vaan investointi. Tai ainakin säästö. On edullisempaa maksaa harjanvarsia, salikortteja tai kunnon tuolit, kuin lääkäreitä ja sairauspäiviä.Kirjastani löytyy myös Kristian Ekströmin viisaus (kuvassa), joka ei paljon lisättävää kaipaa. Paitsi ehkä sen, että jos ryssii terveyttään tahallaan ja tietoisesti nyt, myöhemmin on hyvä olla paitsi aikaa, myös rahaa korjata sitä.Ennaltaehkäisy on aina edullisempaa kuin jo syntyneiden ongelmien korjaaminen. Harjanvarsi maksaa 3,90 €, mutta erikoislääkäri ja 10 x kortti kuntoutukseen jo vähän enemmän.

Istuminen ja liikkumattomuus ovat kovasti tapetilla, eikä kukaan varmaankaan ole voinut välttyä lukemasta, mitä kaikkia haittoja istumisella on ja että miten pitäisi sitä ja tätä.Ihan toinen asia onkin se, onko tämä kaikki tieto muuttunut toiminnaksi? Ja koska ei kuitenkaan ole, niin koska se muuttuu?Luulen, että toiminta ja muutos – tai kehitys – lähtee harvemmin työnantajasta tai muutenkaan “yläpuolelta annettuna” – vaan sen tulisi lähteä itsestä. Että jos parantaa itse omaa oloaan ja olosuhteitaan mahdollisuuksien mukaan, sieltä se siirtyy myös työhön ja sen laatuun. Näin voisin kuvitella. Huomatkaa kohta mahdollisuuksien mukaan. 

Että ehkä ei kannata jäädä odottamaan tyky-päivää tai liikuntaseteleitä, koska vastuun omasta hyvinvoinnista voi ottaa itsekin.

Onko toisaalta edes olemassa erikseen työhyvinvointia, joka on jotenkin työnantajan vastuulla, ja sitten sitä omaa hyvinvointia, jota hoidetaan vapaa-aikana?

Tottahan hyvinvoiva ihminen on sitä kaikkialla.

Parempaa työpäivää voi rakentaa helposti. Vietämme työssä ison osan päivästä ja viikosta, joten miksei pyrkisi tekemään siitäkin ajasta mahdollisimman mielekästä, tai ainakin pyrkiä vaikuttamaan siihen mihin voi?

Tässä pari käytännön vinkkiä. Itsestäänselviä ajatuksen tasolla, tietysti. 🙂 Näitä samoja ohjeita on kaikki paikat täynnä, ja ymmärrän jos halutaan jotain ns. uutta. Mutta ennen kuin aletaan tehdä uutta, voisi ensin kokeilla sitä vanhaa.

1. Liiku työpäivän aikana. Yritä lisätä kaikkea aktiivisuutta. Ota harjanvarsi ja pyörittele sillä. Kurkottele, kävele rappuset, käy lounastunnilla kävelyllä. Tee kaksi viiden minuutin taukojumppaa.Jos työpäivän mitta on 480 minuuttia, taukojumppien jälkeenkin sitä on vielä 470 minuuttia. Ajasta sen ei pitäisi jäädä kiinni. Voisiko työpuheluita soittaa kävellen? Itse olen vastannut pitkiin puhelinhaastatteluihin kävelylenkillä, joten miksei?

Tee oikeat harjoitukset erikseen. Uskon aika heikosti työpäivän aikana “treenaamiseen”. Eli siihen, että voisi vaan vähän löysätä solmiota ja alkaa heiluttamaan vaikkapa kahvakuulaa kovinkaan hyödyllisesti. Ei se väärin ole, mutta suosittelen että treenit tehdään sille kuuluvassa paikassa, asianmukaisin varustein (= esim. salilla).

Ne pari viisiminuuttista taukojumppaa voi tehdä aina. Ei tarvitse miettiä “kesäkuntoa” – verenkierto on ihan riittävä tavoite. Pieniä, suuria tekoja.

2. Juo vettä. Kahdeksan tunnin työpäivä rakentuu aika usein Moccamasterin ympärille. Kaikki tietävät painuneen, sysimustan kahvin, jota kukaan ei enää halua, mutta aina sen sieltä joku juo. Kahvin sijaan suosittelen raikasta vettä. Edes välivettä, heh.

Myös tämän pitäisi olla melko itsestäänselvää (tiedän, että onkin, mutta ei tapahdu).

3. Työasennot, istuminen ja tuolit

Koska toimistossa istutaan suurin osa ajasta, ei ole ihan samantekevää miten istuu. Hyvä istuma-asento voi olla vaikea hahmottaa ja ylläpitää tavallisella tuolilla. Silloin tällöin näkee toimistojen nurkissa jumppapalloja, mutta vielä en ole nähnyt ketään, joka pystyisi keskittymään työtekoon jumppapallon päällä istuen (voi olla että heitä on, en vaan ole nähnyt!).

Satulatuoli on toinen juttu. Käytin kirjassakin kotimaisen Sallin nettisivuja – sieltä löytyy hyvä tietopankki istumaterveyteen liittyen. Tämä on jo sellainen juttu, josta kannattaa vinkata työnantajalle. Jälleen kerran: ei kulu, vaan investointi.

Itse teen työni aika vaihtelevissa paikoissa ja olen paikallani melko pieniä aikoja kerrallaan, joten en ole kaivannut välineiltä sen syvällisempää ergonomiaa. MUTTA dramaattisen eron huomasin vasta, kun kokeilin kunnon satulatuolia. Kokeilun jälkeen päätin panostaa myös kotitoimistoon. Se ei ole vielä tässä, mutta tästä se rakentuu.

salli
4. Lounas ja muut eväät

Myös syömiset vaikuttavat vireystasoon ja päivän kulkuun. Parempaa työpäivää voi rakentaa aamiaisesta lähtien: murojen tilalle proteiinia ja vähän rasvaa. Ja mitä lounaaseen tulee; jos lähistöllä ei ole saatavilla mitään terveellistä, ota omat eväät. Kaikki luonnollisesti inhoavat sitä, joka tulee omien broilereiden kanssa toimistolle, mutta suosittelen kokeilemaan. Et syö kollegaa varten, ethän?

Myös kampaviinerikokouksia voi freesata: kukaan työpaikalla ei ala voimaan huonommin, jos palavereissa on enemmän omenoita ja vähemmän kolmioleipiä.

5. Aika ja raha

Kuten sanottu, 2 x 5 minuutin jumpassa ei kauaa nokka tuhise, mutta se parantaa oloa välittömästi. Jos panostukset tuntuu kalliilta tai työläiltä, tee laskutoimitus. Kumpi on kalliimpaa: tehdä pieni ajallinen ja rahallinen sijoitus itseen nyt, vai korjata jälkiä vielä vuosien päästäkin?

Ennaltaehkäisy on edullista, korjaaminen kallista (pätee myös työntekoon, remonttiin, talojen rakentamiseen, terveyteen … miksei voi tehdä kerralla oikein?)

Tällaisin eväin tähän päivään. Ja ehkä huomiseenkin? Terveisiä myös Ilta-Sanomista. 🙂
IS
JAA
Edellinen artikkeliEat that frog.
Seuraava artikkeliHyvää vatsalle ja vyötärölle.

3 KOMMENTIT

  1. Itse asiassa tein toimistohommia monta vuotta jumppapallon päällä. Pallokauden katkaisi kuitenkin aina kesä, koska valkoiset vaatteet. Sitten joku syksy en enää ottanut palloa tuoliksi. Silti se on meidän “kokouspallona” edelleen, istukoon kuka kulloinkin tykkää.

  2. Tieto muuttuu toiminnaksi sitten, kun tulee tiensä päähän.

    Minulla siinä meni sellainen vuosi, kun sain rappeutettua itseni tähän pisteeseen, missä nyt olen. Tai oikeastaan olen kuukausi sitten ollut kuntoni huonoimmassa pisteessä ja tällä hetkellä iloitsen siitä, että mun pohkeet hölskyy, kun niitä läpsyttää kädellä. Eh? Kertoo varmaan ihan tarpeeksi siitä, mikä meininki tässä mun kropassa just nyt on 😀

    Tuo toissa päivän mehtäreissu (tagasin sut instassa!) kertoi totuuden mun aerobisesta kunnosta ja fyssarikaveri määräsi mulle KÄVELYintervalleja 😀 Tämäkin varmaan kertoo tarpeeksi?

    ..ja mä ihan oikeasti luulin, että on mun peruskunto ihan ok. Juu ei ilmeisesti ole. Sen siitä saa, kun ei tee yhtään mitään.

JÄTÄ VASTAUS