Koti Nouse ylös! Nouse ylös, istu alas.

Nouse ylös, istu alas.

Toimistotyöläisen kuntokirja on loppusuoralla. Käsikirjoitus on nyt kustannustoimittajalla Kauppakamarilla. Tässä kirja on, mutta sisältö on hieman toinen kuin esitteessä luvataan.

Teksti näet kirkastui vielä kalkkiviivoilla. Muutenkin se kääntyi uusille urille monta kertaa. Olin suunnitellut sisällön hyvin etukäteen, mutta mitä en tiennyt, oli se, miten paljon haluaisin miettiä asiaa uudestaan.

Kirjoittaessani huomasin, että termit alkoivat kuulostaa masentavalta puurolta. En jaksanut lukea niitä itsekään.

Työhyvinvointi, tuki- ja liikuntaelinsairaudettaukoliikunta, hyötyliikunta, verenkiertoelimistö, ergonomia …

Hetkinen. Olen kuullut tämän ennenkin, enkä innostunut?

Muistin myös äitini sanat: “sitä niska-hartiajumppaa on suositeltu 70-luvulta saakka, eikä sitä kukaan tee. Pliis, et laita sinne niitä tuki- ja liikuntaelinsairauksia”.

Äitini oli lääke-esittelijä ennen autokolaria ja halvaantumistaan v. -76.

Kaikkihan me jo tiedämme, että istuminen tappaa, pitäisi jumpata ja hyötyliikkua ja sitä ja tätä. Minun piti tehdä treenikirja, mutta matkan varrella muistin myös sen, että kirjan avulla ei voi treenata. Siihen tarvitaan toinen ihminen.

Niinpä pohdin asiaa vähän syvemmältä. Jos ja kun tiedämme, että pitäisi liikkua, mutta siitä huolimatta emme sitä tee, mistä SE johtuu?

Ei auta kertoa, että pyöritä käsiä näin ja noin tai nosta painoa tästä tuonne, ellei sitä alunperinkään haluta tehdä.

Niinpä yritin miettiä, mitä ovat passiivisuuden syyt ja miten sen voisi ajatella uudestaan. Valitsin 12 kohtaa, tiedon puuttesta tekosyihin ja ajankäyttöön, häpeään ja pelkoonkin. Kirjoitin niistä.

Kävin toki läpi Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisut ja tilastot, Opetusministeriön julkaisut, THL:n julkaisut, Käypä hoito -suositukset, UKK-instituutin suositukset ja artikkelit. Sairauspoissaolojen syyt, seuraukset ja lonkkamurtumien kustannukset vuositasolla. Ylipainoisten määrän ja sen, että suomalainen juo vuodessa keskimäärin 94 litraa olutta ja sen, montako Kotipizzaa täällä on.

Kirjoitin istumatyön ongelmista ja siitä, mitä ne fysioterapeuttien ja hierojien silmiin on. Mikä kipu johtuu mistäkin. Syyt ja seuraukset päästä varpaisiin.

Tiesittekö, että istuminen aiheuttaa ongelmia myös purentaan ja jalkojen väliin?

Kirjoitin heikkoudesta ja voimasta. Siitä, että zumba ei ratkaise asiaa, koska useimpien ongelma ei ole Dr. Albanin tahdissa tehdyn sivuaskeleen puute, vaan liikkuvuuden ja lihaskunnon puute.

Kirjoitin suunnitelmallisuudesta. Siitä, miten liikkuminen on usein päämäärätöntä.

Että ei kai yritystä tai töitäkään tehdä sillä metodilla, että “parempi kuin ei mitään”? Eikö voisi suhtautua itseensä, treeniin ja fyysiseen kuntoon samalla ajatuksella. Suunnitella, koska vain vahingossa onnistuminen on vaikeaa.

Kirjoitin kättelystä ja puristusvoimasta, käsien terveydestä, mobiilin ja monitorin vaikutuksesta, sikiöasennosta, balanssista, suorittamisesta, lepäämisestä ja kampaviinerikokouksista.

Siitä, että kukaan työpaikalla ei ala voimaan huonommin, jos palaveripöydässä on vähemmän kolmioleipiä ja enemmän omenoita.

Kirjasta tuli myös aika henkilökohtainen. Kirjoitin paljon itsestäni ja siitä, että en edes pidä liikunnasta. Silti omistan kolmen muun kanssa painonnostosalin, kirjoitan kuntokirjoja, kolumneja, blogia, olen valmentanut joukkuetta, kilpaillut kansainvälisesti, voittanut mitaleja ja niin edelleen.

En kuitenkaan ole liikunnallinen, enkä kovin kiinnostunut monipuolisesta liikunnasta (se ei estä suosittelemasta sitä muille).

Kirjoitin äidistä, joka on halvaantunut, mutta liikkuu päivittäin, ettei joudu pyörätuoliin. Isoäidistä, joka eli 93-vuotiaaksi, ei sairastanut koskaan, mutta ei myöskään harrastanut erillistä liikuntaa koskaan.

Mutta ei eläessään avannut tietokonetta.

Isästä, jonka oikeutta käsittelevistä kirjoista bongasin ytimen:

“Toisaalta on kylläkin niin, että oikeustiede ei lainopin merkityksessä ole perusteiltaan muuttunut vuosisatoihin. Eikä se oikeastaan voikaan muuttua.”

Siitä, onko ihmisen keho perusteiltaan muuttunut vuosisatoihin. Onko olemassa erikseen toimistotyöläisen treeniä, tai onko ihmisen keholla loppujen lopuksi sen erilaisempia vaatimuksia nyt kuin tuhat vuotta sitten?

Monitori ja mobiili ehkä pilaa meidät, mutta ratkaisu ei ole sen kummepi kuin se olisi ollut 70-luvullakaan.

En myöskään kirjoittanut ylös, ulos ja lenkille. Olisin mieluummin purrut käteni irti kuin tehnyt sen.

***

Projekti on ollut mielenkiintoinen ja kuvien perusteella hyvin nuhjuinen. Suttuisia making of -instakuvia löytyy lisää täältä.

Summa summarum. Lattiat on siivottu kirjoista ja liuskoista, tuhat sivua kannettu paperinkeräykseen, lisätty printteriin cyaania ja magentaa, innostuttu, lamaannuttu, jännitetty ja pahanlaatuinen kahviaddiktio tunnustettu.

Seuraava steppi on käsiksen viimeistely. Tämän vuoden puolella vielä, sitten. Nyt ylös, ulos ja lenkille.

kaaos

JAA
Edellinen artikkeliSeuraava uusi Alku?
Seuraava artikkeliKuvaa jääkaappisi, #minunruoka

6 KOMMENTIT

  1. Kiitos Kukka! Vihdoinkin kirja joka pureutuu suoraan itse ongelmaan! Kuten kirjoitit, liikkumisesta on kirjoitettu jo tarpeeksi paljon kirjoja ja oppaita, ja kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä. Kukaan vaan ei tee niinkuin pitäisi. Miksi ei? Miksi ihminen ei halua/jaksa hoitaa itseään? Miksi on helpompaa valita särkylääke kuin keppijumppa? Omassa työssäni näen päivittäin miten istumatyö vaikuttaa ihmiseen, ja olen todella tyytyväinen että itse en työpäivän aikana juurikaan ehdi istua! Minäkin hankin työpaikalle kirjasi ja mainostan sitä kaikille istumatyöntekijöille.

  2. Huomenta Kukka. Kirjasi tulee hyvään markkinarakoon, käsikirjaksi jokaiselle toimistotyöläiselle luettavaksi tai ainakin jokaiselle työpaikalle kuin tilauksesta. Kauppakamarin tilauksesta, jos oikein ymmärsin. Istumatyön aiheuttamista ongelmista on puhuttu jo pitkään, mutta onko päivitettyä tietopakettia saatu vielä tähän mennessä aikaiseksi yksiin, kansien väliin? Tuskinpa! Paljon puhetta, mutta vähemmän tekoja, aivan kuten suomalaisessa politiikassa. “Tiesittekö, että istuminen aiheuttaa ongelmia myös purentaan ja jalkojen väliin?” on aika nasevasti sanottu! … Auts! 😉 Istuminen aiheuttaa myös ongelmia korvien väliin, ainakin pitkässä juoksussa (pidemmän ajan kuluessa). Jos itsensä hoitaminen ei kiinnosta, niin se on välinpitämättömyyttä itseään kohtaan. Jos sei kolahda millään lailla, niin se on sama kuin puhuisi kiviseinälle. Näin aloitin usein luentoni päihdeongelmaisille ja jatkoin vielä, että: ne joita asia ei kiinnosta, voivat poistua samantien. Ihme kyllä, kukaan ei poistunut kertaakaan. Oli hienoa havaita, että olet saanut perintönä vanhemmiltasi ainakin kaksi erilaista tapaa ajatella. Siis äidiltäsi sen pehmeämmän tunteellisemman puolen ja isältäsi sen analyyttsesti tutkivan puolen. Näin se menee, sellaiset kaviot, kuin on vanhemmiltaan perinyt, sanoi eräs luukirurgi tutkiessaan potilaansa isovarvasta ja vaivaisenluuta. Luettuani tilityksesi tämän hetkisestä tilanteesta, se vyöryi kuin tsunami ylitseni, enkä jaksanut vastata. En jaksanut koska olin väsynyt eilisestä vesijumpasta, jota ei ollut. Ei ollut, koska senioriryhmän ohjaaja, tuo ihana Elisa oli syyslomalla, mutta aamulla piti ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä altaaseen, kuten ennenkin maanantaisin. Vesijumpan sijaan uin Peurungan allasrataa ympäri, jopa nautiskellen noin 1 kilometrin verran, hitaasti ja hartaasti, ennenkuin syyslomalla olevat lapset pulahtivat sekaan vanhempineen, sankoin joukoin. Uinnin jälkeen oli rentoutumisen vuoro, infrapunasaunassa, tavallisessa saunassa ja höyrysaunassa ja lämminvesipaljussa. Uskon, että ne kaikki korvasivat ne tärkeät venytykset, jotka Elisa on opettanut vesiliikuntaharjoitusten jälkeen, ainakin olo oli sellainen, raukea, kun pääsin kotiin. Kirjoitin tämän siksi, että hyvä ohjaaja on se tärkeä osa, joka saa ihmiset liikkumaan, yksin tai ryhmässä. Ryhmässä on myös mukana vertaistuki ja ryhmässä oleminen on myös sosiaalinen tapahtuma. Vaajakosken uimallilla, jossa seniorit vesijumpaavat torstaisin, eräskin mies (muista asiakkaista) tokaisi, että: “pois alta, turbomummot tuloo!” Vähän siinä vaariakin nauratti. Tämänkin kirjoitin siksi, että kirja kädessä ei voi treenata, mutta opin voi sisäistää lukemastaan. Tarvitaan siis ryhmä tai ryhmiä työpaikoille ja ryhmille vetäjä, joka sanoo, että istu alas ja kuuntele ja nostaa ylös, ettet rappeudu. Laitoin fb-sivullesi kuvan ihmisen evoluutiuosta, koska en sitä tänne saanut mukaan. Tuki ja positiivinen asenne ovat myös tärkeitä palapelin osia, joista syntyy se kokonaisuus, jotka saavat ihmisen liikkumaan. Jokaisella on oikeus hoitaa myös itseään. Siihen tarvitaan itsekkyyttä.Täytyy siis luoda tarve itsensä hoitamiselle ja hyvinvoinnille. Ja mikä parasta, siitä voi jopa nauttia, kun uskaltaa kilpailla itsensä kanssa, kukin omien voimavarojensa mukaan. Lisäbonuksena on hyvänolon tunne koko kropasssa, joka auttaa jaksamman ja jatkamaan. Liikunnasta tulee ajan myötä rutiini, sisäänrakennetu lukujärjestys! Syyt ja tekosyyt poisjäämisistä aiheuttavat myös ahdistusta, levottomuutta ja hikoilua sekä syyllisyyden tuskaa. Tähän lopuksi lähetän sinulle isot voimahalit, että jaksat viedä koko projektin finaaliin.

  3. just näin, syy ja seuraus on hyvä ihmisen ymmärtää. menee sanoma perille parimmin. Ihminen on ihminen ja tekee päätökset käänteisen kausaliteetin mukaan. Tämän päivän päätökset on seurausta siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ihminen on kykenee tähän, kun se kykenee ymmärtämään syyt ja seuraukset. Ihminen on ylivoimainen tässä telluksellamme.

JÄTÄ VASTAUS