Koti Uncategorized Omannäköinen elämä (hyvinvointia)

Omannäköinen elämä (hyvinvointia)

Nyt syksyllä on taas monilla se “uuden elämän aloitus”. Dieetit, jumpat, päätökset, että “NYT LÄHTEE ja sen viimeisen kerran”.

Hyvä juttu, paitsi siinä tapauksessa, että projekti nyrjähtää omaan mahdottomuuteensa jo syys-lokakuussa. Usein se menee juuri niin – eikä mikään ihme. Elämää ei voi muuttaa pelkällä päätöksellä, tai edes innostuksella, koska suuret muutokset vaativat aikaa ja opettelua.

Motivaatio voi olla vaikka miten huipussaan, mutta mitä enemmän on uutta opeteltavaa (vaikkapa kokonaan uusi päivärytmi syömisineen ja treeneineen), sitä vaikeampi näitä uusia, isoja palikoita on toteuttaa. Hetken se kyllä toimii, koska innostus kantaa, mutta jos tulee stressaava elämäntilanne, kiire, huolia tai murheita, niin ensimmäisenä hyytyy ne uudet asiat. Ihan luonnollista 🙂

Olen kirjoittanut Sankaritreenillä kesäkuntoon -postauksen yli kolme vuotta sitten, ja edelleen samaa mieltä. Nyt toki katson asiaa hieman eri näkökulmasta ja vähän viisaampana.

Mietin asiaa siten, että jo erilaisia projekteja aloittaessa voi olla viisasta miettiä, millainen ihminen on itse. Millaisiin muutoksiin löytyy halua, kapasiteettia ja aikaa? Millaiset tavoitteet on omien arvojen mukaisia? Millaista “hyvinvointielämää” haluaa elää? Mitä kaikkea se vaatiikaan?

Sen sijaan, että katsoo miten joku toinen puuskuttaa hikipisarat valuen aamutreeniä läpi ja sitä ihaillen haluaa itsekin olla se toinen, kannattaa hetki miettiä, että haluaako sittenkään?

Itse olen tänä päivänä, “vanhemmiten”, tosi tyytyväinen siitä, että enää ei tarvitse verrata omaa toimintaa keneenkään muuhun. Tiedän jo, mistä oma hyvinvointini koostuu.

Minulle se ei ole sitä “aktiivista jumppaelämää”, koska olen tällainen puoliboheemi piilotaiteilija, ja siksi teen mieluummin omannäköisiäni hyvinvointitekoja muiden imitoimisen sijaan. Toki, esikuvia ja inspiraation lähteitä on hyvä olla, mutta kun tuntee itsensä, ei tarvitse enää stressata.

Itsensä vertaaminen toisiin on muutenkin varmaan suorin tie .. jos nyt ei ihan helvettiin, niin sinne päin.

Hyvinvoinnin kannalta tärkeimpiä juttuja ovat tottakai uni, ravinto ja liikunta, mutta ne pitää pystyä toteuttamaan itselle mieleisellä tavalla.

Jos aloittaa syksyllä “sen uuden lajin” jota inhoaa, niin millaisella todennäköisyydellä siitä tulee pysyvä tapa?

Mietin tuossa aamulla, että jos olisin nyt päättänyt alkaa käsityöihmiseksi, ja aamun ohjelmassa olisi vaikkapa “tunti kangaspuita” ja iltapäivällä 45 minuutin virkkaus, en varmaankaan toteuttaisi tätä elämäntyyliä kovin pitkään.

Elämäntapojen muuttamiseen ja fiksumpien juttujen toteuttamiseen ei onneksi ole olemassa mitään kaavaa, jota tulisi noudattaa. Oma arkeni sisältää esimerkiksi aina vähän haahuilua, ja jos en ehdi tai saa toteuttaa sitä, en voi hyvin. Siksi kaikkein kiireisimpänäkin aikana varastan sen haahuilun jostain.

Pyrin toteuttamaan näitä:

1. Aamusivut. Kirjoitan joka aamu 3 sivua käsin. Teen sen ennen kuin avaan mitään mediaa, somea tai sanomalehteä. Herään aina kuuden maissa ja rakastan sitä, että saan kirjoittaa niitä näitä ennen, kuin teen mitään muuta. Ja koska en avaa mobiileja, saan ajatella ilman että Facebookin punaiset pallukat vievät keskittymisen. Parhaat ideat ja konseptit syntyvät aamusivuille. Noilla sivuilla myös murheet pienenevät. Suosittelen.

2. Mikä tahansa liikunta. Olen aina treenannut painoilla, joten nautin juuri siitä. Tämä on sikäli hyvä juttu, että painoharjoittelu ja hyvä lihaskunto suojaavat toivottavasti istumisen haitoilta minuakin. Mutta nautin suunnattomasti myös uimisesta, kävelystä tai lenkeistä. Aamulla tai illalla, ja taas ilman puhelinta (tämä on uimisen bonus) 😀 siten, että saa taas ajatella, eikä niinkään suorittaa sitä lenkkiä läpi. Olennaista on se, että pidän niistä ja ne parantavat arkea. Siksi tungen ne arkeen mukaan vaikka väkisin.

Intensiivisille kangaspuille tai intervallikutomiselle en varaisi aikaa, vaan keksisin taatusti tekosyitä että ei tarvitse edes aloittaa. “Kana uunissa, nyt ei kerkee” – ja niin edelleen.

3. Työnteon hillitseminen. Tässä joudun tekemään suurimman työn! Tunnustan, voisin ihan mielelläni tehdä töitä koko valveillaoloajan. Rakastan näitä meidän valmennuksia, Alkua ja Puretreeniä. Konseptien suunnittelua, uuden ideoimista ja toteuttamista. Tämä lienee myös sukuvika vähän.

Mutta tiedostan sen, että enemmän ei ole enemmän, vaan kun annostelen työtunteja viisaasti, teen ne myös paremmin. Jaksaminen ei ole loputon jana, vaan kynttilä pitää välillä vaikka väkisin puhaltaa pois, ettei se pala joka päästä ja keskeltäkin.

Arkeni muodostuu lopulta aika omituisistakin tavoista ja rutiineista, mutta tärkeintä on, että ne ovat minulle sopivia.

Koko ajan oivallan enemmän sitä, miten tärkeää on, että valinnat ja tavoitteet ovat omannäköisiä. Siksi myös Alku-valmennuksen sisällössä on tätä nykyä vahvassa roolissa omien arvojen mukaiset tavoitteet, tapojen muuttaminen ja ylipäätään yritän auttaa sitä korvien välissä tapahtuvaa muutosta kohti.

Tottakai varsinainen painonpudotus tehdään ruokavaliolla, mutta sitä voi olla hankala saada toteutumaan, ellei oikeastaan tiedä mitä edes haluaa. Miksi survoa omaa elämäänsä vieraaseen muottiin? Omannäköinen arki on tärkeää. 🙂 Ei kai sekään voi olla hyvinvointia, että yrittää olla joku toinen?

Olen työstänyt Alku-paketin sisältöä jo aika pitkään ja nyt se on ihana. Jos kiinnostaa, lue uudistuksista täältä.

Mutta nyt lopetan aamun haahuilun ja siirryn seuraavaan “ikkunaan”. Kun on kiire, elän ikkunoissa. Tästä voin kertoa lisää joskus myöhemmin!

unnamed-2

JÄTÄ VASTAUS