Kaunista tiistaita! Tuntuu maanantailta, koska tein viikonlopun töitä. Tietysti, miksipä sitä nyt ihminen vapaapäiviä viitsisi pitää, kun voi tehdä yhtä hyvin tehdä töitäkin, uh.
Olin viime talvena YLE Puheen haastattelussa, jonka jälkeen joku kommentoi kanavan Facebook-sivuilla, että “onpas tyttö pulskassa kunnossa”.
No, tällä kertaa ei pitäisi olla sitä ongelmaa.
Joku ongelma tulee olemaan, katsotaan sitten mikä. Tekipä niin tai näin, koskaan ei ole kaikille mieleen.
Kirjoitin tästä aiheesta pitkän tekstinkin, mutta blogin sijaan teen siitä seuraavan kolumnin FIT-lehteen. Sieltä saatte lukea otsikoilla Pidä kalkkunas TAI Pullaa ja painoharjoittelua.
Voin myös paljastaa, että meikin irrottaminen vaati kuusi keikkaa merta ja avantosaunaa. Aika heviä.
Lisäksi opin jälleen sen, että inhoan kauppojen treenivaatteita ja niiden sovittamisia. Ja että en osaa stailata enkä edes “pukeutua raikkaan sporttisesti”.
Liukkaat, hienot trikoot sopivat treeniin niin kamalan huonosti. Yritin stailata itseäni huonoin tuloksin: kuvauslaukku oli täynnä keltaista, lilaa, pastellia, kauden trendivärejä (?!?) ja muuta, mutta lopputuloksena kuvissa oli jälleen musta + musta + nostokengät ja välillä maiharit. Housut vuodelta 2008 ja toppi vähän uudempaa vuosikertaa. Perus.
Onhan esim. Espritilläkin vaikka mitä hienoa, täällä, mutta olen surkein ja epämotivoitunein vaate-ihminen. Ajatus on aina laittaa jotain raikasta ja kivaa, mutta yhdistelmäni eivät toimi. Tämä toimii (ABC, alle 20 €):
Moni on nyt kysynyt, että mitä olen tehnyt, kun olen “yhtäkkiä” tässä kunnossa. Mistä haba? Entä olkapäät? Vatsa?
Hmm. Öö. Nostanut painoja yli 13 vuotta? Nostanut (tai ainakin ajatellut) kahvakuulaa joka ikinen päivä vuodesta .. 2006 lähtien. Eli valitettavasti emme pääse sankarimagiaan edes kahvakuulalla.
Silti ruokavalio ratkaisee. Niinkuin Arnold S (ja kaikki muut tärkeät henkilöt) sanovat, “vatsalihakset tehdään keittiössä”.
Mutta paraskaan keittiö ei saa vatsalihaksia esiin, ellei niitä ole.
Olen siis treenannut kohtalaisen paljon – ja nyt suunta saisi viimein olla se, että myös pysyn vähemmän pulskana.
Toki olen tiennyt mitä syödä ja mitä ei, mutta ollut tyypillinen viihdekäyttäjä (= JackyMakupala tunnejuoja), että aina kun olen päässyt mieleiseen lopputulokseen itseni kanssa (alle 75 kg), olen syönyt kilot takaisin. Se käy nopeasti.
Treeniksi voin suositella yksinkertaisuutta:
• Vahvan keskivartalon saa esimerkiksi vahvasti kuulaa nostamalla (en ole vuosikausiin juuri tehnyt “vatsalihaksia”, mutta teen aina heilautuksia).
• Hauiksetkin saa kuulaa nostamalla (en ole tehnyt hauiskääntöjä ehkä kahdeksaan vuoteen muutamia kertoja lukuunottamatta, mutta teen aina rinnallevetoja)
• Tempaus ja työntö kohtalaisen pitkine sarjoineen hoitavat kuntopuolen.
• Loput – sekä kaiken muun ja hyvän elämänlaadun – saa esimerkiksi maastavedoilla ja kyykyillä. Jopa haba kasvaa kyykkäämällä (kyllä).
Aihetta liipaten: Pidän kahvakuulakoulutukset Helsingissä 8. ja 9. kesäkuuta.
Lauantaina 8.6 aloittelijoille ja sunnuntaina 9.6 jo enemmän nostaneille / harjoitelleille. Laittakaa päivät kalenteriin, lisätiedot tulevat tänne huomenna tai ylihuomenna. Jaan opetuksen kahdelle päivälle, joten sunnuntai on se päivä jolloin painotuksena on työntö ja tempaus ja hieman raskaampi nostaminen.
Mitä ruokavalioon tulee, gluteeniton on hyvä startti.
Olen testannut viljaton-maidoton-dieettiä ensimmäisen kerran vuonna 2004 (sitä kutsuttiin nimellä imetysdieetti, allergisten vauvojen äidit tietänevät kuvion =) – joten mitään uuttahan tällaisessa ei ole. Jos silloin onnistui tiukka poroa ja puolukkaa -dieetti, niin nykyinen systeemihän on siihen verrattuna aivan juhlaa.
En ole syönyt viljoja muutenkaan vuosiin, mutta vasta kun aloin noudattaa sitä ehdottomasti – eli jätin myös “kyllä vähän voi ottaa” -linjan pois, alkoi tapahtua.
Gluteeniton on gluteeniton, eli jos viljat ei kertakaikkiaan sovi, niin ei ne sovi kerran kuussakaan. Minulle ne kerää nestettä kroppaan heti. Huomasin sen jo 2004, en tiedä miksi meni taas yhdeksän vuotta ymmärtää, että asia on näin. No, joskus asiat vie hieman aikaa. Heh.
Ja sunnuntaina Sami aka Speedo Coaching pakotti syömään kakkua. Söin kokonaan, käskystä, tietenkin. Kyllä näinkin voi elää, en varsinaisesti valita. Käsittääkseni tänään sitä ei enää tarvitse syödä, eikä ehkä huomennakaan.
Dajm-kakku, gluteeniton, niuhoille jotka “eivät elä”.
Jatkoin tankkaus + huolto -mussutusta vielä eilenkin, ja nyt kieltämättä maistuu Molkosan ja vihreä tee. Haluan kierrättää nämä nesteet kropassa äkkiä pois, Molkkari auttaa siihen. Plus tietysti vatsakipuun moisen kakkubakkanaalin jälkeen.
Ja vielä, liittykää Biokian Facebook-ryhmään! Sieltä löytyy pirtelöohjeita ja marjanpoimintaa. Mm. Punahilkka Pro ja muuta mehukasta.
Testailua laiturilla, en muista mitä mittailin, ehkä sitä minkä kokoisen pirtelön tai minkä korkuisen koiran haluaisin mieluiten.
Varpu sanoi minulle ruokavaliosta joskus, että pitää muistaa, että mekin muutumme; sellainen ruokavalio, joka käy yhteen elämänaikaan, ei välttämättä sovi enää seuraavaan. Minusta se oli hyvin sanottu ja tuntuu pitävän paikkansa.
Niobe, kyllä. Jos tämä liittyi imetysdieettiin =), niin se nyt ei varsinaisesti liity mihinkään, vaikka odotettavissa onkin että joku viisas tai ylinokkela keksii, miten seuraava kesäkuntoon-dieetti ON nimeltään imetysdieetti. 😛
Tuli vaan mieleen, kun aika moni nainen tuskailee miten pärjää ilman yhtä tai toista (leipää, jugurttia tms) – ja samalla unohtaa että on elänyt niin ennenkin.
Minusta tietty ehdottomuus on selkeää. En ole mustavalkoisuuden kannalla varsinasesti, mutta kun on selkeät raamit, on helpompi elää. Harmaa alue on haastava, itse en sitä ainakaan hallitse. Lisäksi pidän 90/10-säännöstä enemmän kuin 80/20-säännöstä. =)
Lehden blogi-kirjoitus oli jälleen loistava!