Luonto

Ruoanlaittoa nuotiolla

Palasin juuri koululta, eli Eräkarkusta, kolmipäiväiseltä ”maastoruokailujen järjestäminen” -kurssilta ja koska suunnitelmani oli blogata opinnoista, niin tässäpä siitä tiivistelmä myös teidän nautittavaksi.

Kurssin veti eräopaskouluttaja, joka perehdytti meidät maastoruokailun saloihin. Oppilaiden (eli meidän) tehtävänä oli laatia maastossa tulilla tehty kolmen ruokalajin setti 12 hengelle, ohjeena että a) alkupala b) pääruoka liha + kala c) jälkiruoka. Maastona toimi koulun pihoilta löytyvä laavu.

Meidän ryhmämme päätyi tekemään aika perinteisen, jos kohta myös varsin kikkailemattoman menun: alkuruoaksi valikoitui kanttarellikeitto ja gluteenittomat perunarieskat (huomioitiin toki keliaakikko), pääruoiksi lohi ja sesongin mukaisesti parsa (kala-allergikko sai lohen sijaan halloumi-juustoa) sekä riistakäristys juuresmuusilla. Jälkiruoaksi tarjoilimme leipäjuustoa kermassa ja lakkahillolla.

Itselleni tässä oli jälleen kerran lähes kaikki uutta, jopa isolle ryhmälle kokkaaminen ylipäätään. Tiedättekö, vastikään viime kesänä pikkusiskoni tuli kylään viisihenkisen perheensä kanssa, jolloin googletin hädissäni ”ruokaa talkooväelle”.

Eli vaikka ruoanlaitosta tykkäänkin, niin suurkeittiön raja menee mielestäni noin neljässä ihmisessä. Puhumattakaan nyt siitä, että nyt tuo valtava 12 hengen massaruokailu tuli valmistaa nuotiolla. Onneksi meillä oli todella hauska ja osaava viiden hengen porukka, jossa mukana myös pro-tyyppejä ja siten kaikki sujui varsin jouhevasti. Ryhmän vahvin lenkki taisi olla Trek’n Food Kustavin mies Sami, joka toi mukanaan myös omat astiat ja näin saimme tarjoilla eväät Kupilka-kattauksella.

Alkudrinkit oli ehkä parhaat! Nimesin juoman metsämojitoksi. Näissä on koivunmahlaa, joka hiilihapotettiin SodaStreamilla. Lisäksi teimme koivunmahlasta jääpaloja (edellisenä päivänä siis, ei nuotiolla ehheh). Pohjalle muhennettiin limeä ja minttua ja koristeeksi laitettiin vielä muutama karpalo.

Alkudrinksut elikkäs metsämojitot.

Kanttarellikeitto tehtiin tällä kertaa säilykkeistä. Perunarieskan resepti oli melkolailla ”sinne päin”, itsehän olin tyytyväinen jo siitä että se ylipäätään paistui. Vaikka olen aika paljon leivoskellut myös gluteenittomasti, niin tämän toteutus oli täysi mysteeri. Ihan hyvännäköisiä ja ilmeisesti myös makuisia olivat.

”Rieskat” paistumassa.

Kattauksessa ja leivisköiden tarjoiluun käytettiin koivua (huomatkaa nuo hienot kiekot, jotka toin mökiltä mukanani). Ne käytiin vielä opiston pajalla hiomassa ja öljyttiin ruokaöljyllä, mutta nyt sitten näköjään juuri siitä annoksesta en ottanutkaan kuvaa.

Ensimmäinen pääruokamme oli lohi ja parsa. Sanoisin, että tässä on näyttävin koskaan näkemäni parsakattila.

Lohi halstrattiin ja päälle tehtiin sitruunamajoneesia (jossa ranskankermaa seassa ”keventämässä”).

Toinen pääruokamme, riistakäristys ja juuresmuusi ei ollut visuaalisesti yhtään niin Insta-kelpoinen kuin edellinen, mutta ihan hyvää se kyllä oli. Reseptiikan salaisuus oli perinteinen OHO!-menetelmä, jonka myötä kenenkään ei tarvinnut ainakaan suolaa lisätä.

Tosin pakko sanoa, että koska toinen ryhmä teki koko ajan ruokaa niin ikään, söimme päivän aikana kaikkiaan kahdet alkukeitot ja kahdet pääruoat (kermainen sienikeitto kahdesti, lohta ja parsaa, lohta ja uuniperunaa, pulled porkia ja uuniperunaa sekä riistakäristystä sekä kahdet rieskat). Uusi, tuhti lautanen oli edessä tunnin välein. Niinpä tämän viimeisen aterian kanssa se itse syöminen alkoi tuntua jo vähän työltä.

Jälkiruokamme noudatteli uskollisesti valittua ”kevyttä linjaa”: voissa tekeytynyttä leipäjuustoa, johon heitettiin puoli litraa kermaa sekaan – lopuksi lakkahilloa (lakka tai hilla, ihansama, kyllä te tiedätte).

Kattaus oli kyllä suloinen!

Opin luonnollisesti valtavan paljon, aina hygieniasta lähtien. Oli meillä vesitonkka ja käsidesiä, mutta kyllähän sitä kolmen nuotion metodilla on vähän eri tavalla kädet paskassa kuin harmonisessa Puustelli-keittiössä pilkkoessa (jollaista en toki itse omista, toim. huom).

Hyvä muistutus oli sekin, että jos mukana on allergikkoja, niin nuotiolla etenkin välineiden kanssa vaadittava tarkkuus on miljoona kertaa haastavampaa, kuin kotikeittiössä. Tällöin et myöskään voi antaa ruokailijoiden ottaa vaikkapa voita omalla puukolla, vaikka se miten kätevää olisikin.

Homma ei ollut kuitenkaan niin vaikean oloista, kuin miltä se alunperin tuntui. Tietysti kolmen tulen ja useiden eri ruokalajien kanssa oli pelaamista, mutta samalla tämä oli hyvä osoitus siitä, että nuotioruokailun ei todellakaan tarvitse rajoittua makkaraan ja pyttipannuun. Mietin itse asiassa jo, että ehkäpä voisin tehdä opintoihin kuuluvan näytön  Alku-valmennuksen asiakkaille ja loihtia laihdutusruokaa nuotiolla (sori jengi, pilaan näköjään saatana kaiken!).

No ei kai sentänsä. Ehkä lähtisin satokausiajattelusta ja kasviksista – en laihduttamisesta.

Kurssin jälkeen sanoisin silti, että on tässä vielä aavistuksen verran matkaa siihen, että minulle yksin voi antaa tulitikut, tilata kolmen ruokalajin illallisen ja todeta, että tässä sulle keittiö.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *