Koti Nouse ylös! Seuraava uusi Alku?

Seuraava uusi Alku?

INFONA! Sähköpostiin tulee kovasti kyselyitä seuraavasta Alku-valmennuksesta. Uusi on tulossa, viimeistään ensi vuoden puolella. Palaamme aikatauluun. 🙂

Ja terveisiä! Selfie on puolentoista viikon takaa, oli hetken sellainen hetki kun vielä ehdin olla iloinen. Heh.

Juuri nyt kuva olisi toisenlainen, silmät mustat kuin eebenpuu, mitä näitä nyt on, kyllä te tiedätte. Ehkä?

Minäkin luulin tietäväni, mutta en tiennyt, ja JOS olisin tiennyt, olisin hyvänen aika sentään varautunut etukäteen.

Puhun tietysti työn määrästä tänä syksynä. Tässä on ollut yhtä aikaa käynnissä kaikki projektit. En ollut varautunut kokonaisuuteen, enkä varsinkaan kirjan osalta siihen, miten paljon haluaisin sitä kirjoittaa – siis uudestaan ja uudestaan, eikun joopas eikun sittenkin. Tuli yllätyksenä, että haluankin ajatella saman asian tuhat kertaa?

Vähempikin pyörittäminen olisi riittänyt, sanotaan nyt niin, mutta ainakin opin itsestäni jotain.

Sen, että näköjään sitä kykenee venymään aika paljon. Mutta myös sen, että kun pinna alkaa katketa, se pitää ajoissa tunnistaa ja hidastaa. Olen kokeillut väkisinpuuskuttamista, ja se ei koskaan pääty hyvin.

En luonnollisesti ala valittaa työn määrästä tai muustakaan, koska stressaava tilanne on aina ihan omin käsin tehty. Kotimaista käsityötä, jopa luomua, heh. Josta tulikin mieleen, että edelleen ihmettelen, etten sairastu esimerkiksi flunssaan?

“Koputa puuta”, sanoisi joku, ja niin teenkin. Karin Havupuuta. 😀 Voisin kuvitella, että kuten Havuja, prkl -tekstissä hiljattain kirjoitin, niin hyvät eväät auttavat.

Kaikki on nyt vaan jotenkin liian jännittävää. En lisää tähän mitään.
havupuu

1 KOMMENTTI

  1. Nyt en kysy, että mites menee vaan kuinka voin auttaa? Jos asuisin lähempänä, niin tarjoaisin enemmän kuin ne perinteiset eli teetä ja sympatiaa, hiukka olkapäätä aineskin. Täydellisyyden tavoittelussa on aina omat riskinsä, mutta toisaalta se on haasteellistakin kilvoitella itsensä kanssa. Rajaus on tuottanut minulle aina vaikeuksia, sillä homma pursuaa usein käsistä. Olin apupyöränä sukukirjan teossa lähes 9 vuotta ja kahlasin kaiken mahdollisen tiedon vuodelta 1615 lähtien, jotta 2500 sivuisesta opuksesta tulisi täydellinen. Sukuseuran nimeämä tutkija vaati kuitenkin juuri ennen kirjan painoon menoa ihan mahdotonta palkkiota työstään ja koko homma lässähti siihen. Arvaapas ketuttaako … vieläkin #### prkl. Kyllä ne tummahkot silmänaluset siitä vielä häviää ja ahdistuskin helpottaa, usko pois. Kaikki on väliaikaista vaan. Nyt vedän uutimet silmille, hyvää yötä.

JÄTÄ VASTAUS