Koti Yleinen Taika paljastuu (mitä ajatella laihdutusmarkkinoista)

Taika paljastuu (mitä ajatella laihdutusmarkkinoista)

Hiiohoi, hauskuuksia horisontissa. (joo tiedän tiedän tää on huono läppä)

Narisin Instassa, että en koskaan ehdi kirjoittaa. En oikein ehtisi nytkään, koska on taas se aika vuodesta jolloin tällainen laihdutusmaikka voisi periaatteessa ajaa koneet alas ja siirtyä joulun viettoon, mutta samalla tietää joka sekunti, että vuoden kuumin sesonki on vain kahden viikon päässä. Joten tekin, tyypit, pitäkää huivista ja konvehtirasioista kiinni, laihdutuskuuri on vain kulman takana.

Mutta sen sijaan, että tammikuun markkinointeja varten riehuisin netissä tiedottamassa että “pudota 10 kiloa keväällä”, voin yhtä hyvin hetkeksi istua alas ja kertoa teille, miten se ei ainakaan toteudu. Tai jotain. Katsotaan nyt.

Tässä on nimittäin sellainen probleema, että kun olen vuodesta 2014 painottanut enimmäkseen painonhallinnan & treenaamisen valmennuskonseptien kehittämistä, niin olen unohtanut kertoa, että ei se laihtuminen oikeasti niin tärkeää ole. Tai no, enhän minä ole se joka päättää mikä kullekin on tärkeää, mutta tietysti kun tällaista työtä tekee, on kuitenkin kaulaa myöten vastuussa siitä, miten hyvin tai huonosti vaikkapa painonpudotuksesta viestitään. Ja nyt, kun tässä alkaa viides vuosi tätä työtä ja osallistujia on ollut sellaiset 17 000, niin voinen kertoa, mikä toimii ja mikä ei toimi. Koska uskokaa kun sanon, on vain hiuksenhieno raja siinä, onko itse osa ratkaisua – vai sittenkin osa ongelmaa.

Viime viikkoina mielessäni on pyörinyt kaksi laihdutusmarkkinointiin liittyvää asiaa:

Alennusmyynnit

Mietin, että tekisinkö tarjouskampanjan. Tovin asiaa pohdittuani päätin, että en, koska jo yksin sillä on seurauksia. Jos me ensin luodaan “osta nyt osta nyt osta äkkiä” -meininki, niin kiirehän tarttuu. Asiakkaalla on hirvittävä kiire tehdä tilaus, josta seuraa se, että on tavallistakin suurempi kiire laihtua. Tätä voi olla vaikea nähdä sieltä käsin, mutta uskokaa kun täältä tiskin toiselta puolelta sanon, että niin se menee. Hommasta tulee sekoilua.

Se näkyy myös siinä, että jos ostaa kiireellä, niin tilauksiin tulee helposti virheitä: sähköpostit on kirjoitettu väärin, ohjeet eivät tule perille ja tunnukset eivät toimi. Sitten suututtaa – ja meillä asiakaspalvelussa ratkotaan ja rauhoitellaan näitä. Joskus tällainen johtaa siihen, että asiakas on jo (kiireestä) niin kiukkuinen, ettei halua tulla mukaan enää ollenkaan. Se on ihan ok, mutta itseäkin harmittaa, että pitikö nyt itse luoda sellainen puuskuttamisen tunnelma, että kukaan ei keskity mihinkään.

Ja jos on liittynyt mukaan kiireellä, niin laihtumisen kanssa kiire jatkuu – joskus yltyen ihan paniikinomaiseksi häsläämiseksi. Mitä mä nyt syön mitä mä nyt syön?! Ajattelu hyytyy siihen paikkaan. Todellisuudessa pitäisi kuitenkin jaksaa lukea ja kuunnella ohjeet. Ja pidemmällä aikavälillä (joka voi tarkoittaa siis esim. viikkoa tai kahta, heh) olla kärsivällinenkin – koska painohan ei putoa ihan ropisemalla joka sekunti. Tai voi pudota alussa, mutta hidastuu. Ja tottakai hidastuu, koska muutenhan sitä saavuttaisi ennen pitkää syntymäpainonsa.

Joten: kiireessä on tosi vaikeaa yrittää tehdä elämäntapamuutosta ja siksi en tee tarjouskampanjoita.

Kiellettyjen lista

Tätä rakastetaan. Ihmiset ovat todella taitavia laihduttamaan ja vuosien harjoittelun myötä hommaan on muotoutunut tietynlainen säännöstö. Yksi oleellinen osa sääntöjä on tuo “kiellettyjen lista” ja jos sellaista ei olekaan, niin se hämmentää. Että hetkinen, saako sittenkin syödä kaikkea? Hiilihydraatit? Leipä? Sokeri? Entäs edes kahvi ja tee? Xylitol-purkka? Eikö nyt mitään ole kielletty?!

Ja ei, ei ole. Toki meillä on Alku-valmennuksessa aikoinaan ollut tarkkakin ruokavalio rajoituksineen, mutta myös sen olen huomannut aiheuttavan enemmän ongelmia kuin pysyviä ratkaisuja. Siis tiedättekö, on se “hyvän olon dieetti”, josta on karsittu sokeri, gluteeni, maitotuotteet sekä suurin osa hiilihydraateista. Tällä paleohenkisellä mallilla saa toki nopeastikin tuloksia, mutta samalla se aiheuttaa monenlaista probleemaa etenkin pysyvän lopputuloksen saavuttamiseen.

Ensinnäkin sen, että kun on saatu tuloksia, helposti ajatellaan sen johtuneen siitä, että on jätetty jotain pois. Ei siis nähdä kokonaisuutta – vain yksityiskohtia. Ruokavalio on ehkä käännetty ympäri kokonaan: nachopeltien maailmasta ollaan yhtäkkiä ryhdytty syömään valtavasti kasviksia ja marjoja – lisätty sopivasti proteiinia ja niin edelleen. Silti mieli kääntää homman siten, että tulosten taustalla on vaikkapa gluteenin välttely, mikä kuitenkin saattaa olla ihan lillukanvarsi. Merkityksellistä on se, mitä syödään, ei se mitä ei syödä.

Ja jos takertuu liiaksi yksityiskohtiin, saa laihtumisen kaveriksi usein myös hiilarikammon ja täysin perusteettoman kammon myös montaa muutakin ruokaa kohtaan. En mene tällä kertaa tähän sen tarkemmin, mutta nämä ovat yleisempiä kuin moni arvaakaan. Jos ihmisellä on ajatus siitä, että ei uskalla syödä marjoja tai porkkanaa niiden hiilareiden takia, niin sen hetkellisen laihtumisen hintahan on oikeastaan häiriintynyt syömiskäyttäytyminen.

Ja jos joskus haluaa saada pysyvän tuloksen, niin ensin on suostuttava purkamaan niitä vääristyneitä käsityksiä, opeteltava rennompi suhtautuminen ruokaan ja uskallettava syödä vaikkapa sitä porkkanaa. Tai leipää. Miettikää, leipää.

Tuo on mielen päällä siksi, että meillä oli kuvauksissa mukana kiekko ruisleipää ja oikeasti mietin, että kyllä, vuonna 2019 rohkeus on sitä, että uskaltaa syödä leipää. Voi LOL.

2 KOMMENTIT

  1. Onneks on jo sen verran ikää, ja viisautta että huomaa ettei se läski tuu siitä että syö leipää. Kaikkea kun syö sopivasti, ja sopivin väliajoin, niin kohta huomaa, että ei se viimevuotinen hassu joulupusero enää kiristäkään, tai että voi ostaa nauhakengät, eikä toppalenkkareita.
    Kiireessä ei tuu hyvää, siitä on vanha sananlaskukin jota en nyt tässä kehtaa mainita.

JÄTÄ VASTAUS