Koti Nouse ylös! Toimistotyöläisen kuntokirja.

Toimistotyöläisen kuntokirja.

Terveisiä tällaisista olosuhteista, eli kirjoitusbakkanaaleista. En jaksa käyttää enää pöytää, vaan olen ottanut lattiat haltuun. Kirjoitan maaten.

Toimistotyöläisen kuntokirjasta tulee hieno. Olen tehnyt sitä kaikkiaan ehkä puoli vuotta, mutta tietystikään aktiivista kirjoitusaikaa ei ole mennyt niin paljon. Ei edes loppujenlopuksi kovin paljon, olen ilmeisesti tässä aika nopea. Kirjan kustantaa Kauppakamari ja maanantaina jätän valmiin käsikirjoituksen ihanalle kustannustoimittajalleni.

Tosin, pakko sanoa että kun kirja on valmis, menetän samalla myös yhden tärkeän kortin ja tekosyyn. On ihan erilaista sanoa, että “mulla on tää kirja” ja sillä kortilla sitten selitellä yhtä sun toista. Saa olla stressaantunut ja mitä tahansa, koska “taiteilia”. Heh.

Olen myös käyttänyt kirjaa tietynlaisena välineenä, pakopaikkana, joka on kantanut parinkin kriisin yli. En siis ehkä halua luopua tästä tekemisen prosessista, koska sen jälkeen joudun toteamaan, että elämää voi myös elää, eikä vaan kirjoittaa. Sitten on pakko taas elää?

Märta Tikkanen tosin kirjoitti, että “elä ensin, kirjoita vasta sitten”. Kyllä vain, täytyyhän sitä olla jotain kerrottavaakin, eikä se pelkästään netistä tule.
paperit
Mutta jos vertaan tätä vaikkapa Maanantaisoturit-kirjan tekemiseen, projekti on tietysti täysin erilainen. Huvittavaa muuten, että se on kategoriassa “lääketiede”.

En todellakaan miellä itseäni kirjailijaksi, saati sitten tietokirjailijaksi. Ehkä runoilija on lähempänä sitä, mitä itse ajattelen? Facebookissa taisin todeta tekeväni jotain fysiikkaproosaa, se oli aika kiva termi. En tosin tiedä, tarkoittaako mitään, ja voiko niin edes sanoa.

Äitikin nauroi tälle uudelle keissilleni, että ei osaa kuvitella minun tekevän tietokirjoja. Totesi, että humpuunkiosasto myy ja kysyi, että mistä lähtien on tehty tietokirjoja siitä, että “käydään joskus metsässä ja syödään silloin kun on nälkä”. Heh.

Olohuone on jo pitkään ollut kaoottinen. Paperia ja kirjoja riittää, eivätkä ne mahdu hyllyihin. Kirjahylly itsessään on niin täysi, että jos siihen koskee, se kaatuu. Siksi lattiat.

Erityisesti korostaisin tätä: Seppo Laakso. Lainopin teoreettiset lähtökohdat. 

hylly

“Keskeisen kohteen muodostaa lainopillisen ajattelun rakenteiden erittely. Tältä pohjalta käsitellään loogis-deductiivista traditiota, legaalista induktiota ja argumentointiteorian keskeisiä suuntauksia (topiikka, retoriikka ja hermeneutiikka).

Esille tulevat tällöin oikeudellisten kannanottojen heuristiikan ja justifikaation olennaiset piirteet ja rakennetekijät. Normatiivisten kannanottojen oikeudellisen kriteerit eivät ole palautettavissa enempää loogiseen todistettavuuteen(konsistenssiteoria) kuin empiiriseen verifiointii n (korrespondenssiteoria). Kysymyksessä on auditoriosidonnainen keskusteluobjektiivisuus (konsensusteoria).”

Isä kirjoitti ehkä enemmän oikeaa asiaa, kun minä keskityn siihen, että .. no, käydään joskus metsässä ja syödään silloin kun on nälkä? Nostellaan vähän puntteja ja sitä rataa.

Olen ollut itselleni myös hyvin vihainen: miksi yhden niska-hartiajumppakirjan tekeminen on toisinaan niin helvetillisen ylivoimaista, kun toiset tutkivat ja luovat oikeutta ja tekevät siitä tuhansien sivujen teoksia.

Yleisesti en pidä kirjan tekemistä mitenkään ihmeellisenä juttuna, omalla kohdallani, mikä johtunee tosin siitä en ylipäätään pidä mitään minään. Heh. Viime vuoden maastavetoennätys (155 kg) ja takakyykky (120 kg) oli hetken huuma, sitten päätin etten pidä niitä minään. Nyt pidän, koska tällä hetkellä en saisi ylös moisia rautoja edes trukilla.

Suunnittelen kirjaan vielä nostot, otsikot, sitaatit, viilaan vähän, merkitsen kuvien paikat ja lähdeluettelon sekä viitteet. Niitä on paljon, koska tilastojakin on paljon.

Tiesittekö, että suomalainen juo keskimäärin 94 litraa olutta vuodessa, ja että päivähoidossa lapset ovat paikallaan 60 prosenttia ajastaan? Aikuisväestö on paikallaan 80 prosenttia valveillaoloajastaan. Paljon mielenkiintoista dataa, ja ihan kohtuuttoman paljon omia tulkintoja ja ajatuksia. Mutta sellaista se on, luulen.

Tässä on kaikki. Kaikki mitä rakastin? Instagramissa näitä jaan, sieltä löytyy lisää. On the road.
yhteenvetoJa tietysti, tietysti lattialla oli myös Alku-valmennuksen vaatemallisto. Tämä on nyt vielä kesken, enkä ole saanut teetettyä enempää, että saisimme kaikille alkulaisille vaatteet (niille, jotka haluavat tunnustaa väriä). Mutta kun ne saadaan, tällaista tulee:
paidat

JAA
Edellinen artikkeliSuklaa- ja ajatustehdas.
Seuraava artikkeliSeuraava uusi Alku?

3 KOMMENTIT

  1. Hyvää huomenta Kukka sinne kaaoksen keskelle 🙂 “Can I get too strong? No” Postaukseen ei voinut vastata. Onhan kaikki hyvin? TSEMMPIÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!

JÄTÄ VASTAUS